Millaisia ovat levyjen kuntoluokitukset?
Käytettyjä äänilevyjä postimyynnistä tai internetistä tilatessa on syytä kiinnittää huomiota levyn kuntoon. Jotta arvailuilta vältyttäisiin, merkitsevät ammattimaiset levykauppiaat pääsääntöisesti kunnon listauksissa lyhentein. Yhtenäistä ja yleisesti hyväksyttyä standardia ei kuitenkaan ole ja kuntoluokitukset ja niiden perusteet vaihtelevat huomattavasti. Levylistauksia tarkasteltaessa olisikin hyvä päästä selvyyteen, minkälaista asteikkoa myyjä käyttää.
Levyjen kunnon arviointi on usein tulkinnanvaraista. Rajanveto on joskus hyvin vaikeaa: missä kulkee esimerkiksi kuntoluokitusten VG+ ja EX– välinen raja? Onkin syytä pitää mielessä, että kuntoluokitukset ovat yleensä lähinnä suuntaa-antavia ja esimerkiksi mahdolliset vauriot olisi syytä merkitä aina erikseen. Joillakin myyjillä on myös taipumus luokitella levynsä astetta parempikuntoisemmaksi kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä koskee varsinkin heikkokuntoisimpia tapauksia. Käytännössä huonokuntoisimmilla levyillä – joitain äärimmäisen harvinaisia tapauksia lukuunottamatta – ei ole minkäänlaista keräilyarvoa.
Monet myyjät käyttävät omia luokituksiaan, mutta useimmat näistä pohjautuvat joko brittiläisen Record Collector tai amerikkalaisen Goldmine -lehden käyttämiin kuntoluokituksiin. Usein käytetäänkin näiden kahden järjestelmän yhdisteleviä sovelluksia.
Brittiläinen kuntoluokitus (Record Collector)
:M (MINT) = Uusi, kuuntelematon levy - mahdollisesti vielä alkuperäisessä suojamuovissa.
:EX (EXCELLENT) = Käytetty, mutta huolella pidetty ja siksi lähes uudenveroinen ja virheetön levy. Myös kannet ja oheisliitteet suurimmalta osin moitteettomassa kunnossa.
:VG (VERY GOOD) = Levyä on soitettu jo astetta enemmän, mikä näkyy pieninä pintahankaumina. Levystä saattaa kuulua kevyttä rahinaa soitettaessa, mutta äänenlaatu on yhä moitteeton. Kannet voivat olla hieman kuluneet.
:G (GOOD) = Kovassa soitossa ollut, huomattavan kulunut levy jonka sointi on rahiseva ja säröinen. Myös kannet ovat jo huomattavan kuluneet, mutta vielä kuitenkin yhtenä kappaleena.
:F (FAIR) = Kulunut levy, jonka sointi on jo kärsinyt huomattavasti. Kannet voivat olla revenneet tai muuten suhteellisen huonossa kunnossa.
:P (POOR) = Todella heikkokuntoinen, juuri ja juuri soiva levy. Kannet todella huonossa kunnossa tai puuttuvat kokonaan.
:B (BAD) = Levy on soittokelvoton ja kannet joko todella huonossa kunnossa tai puuttuvat kokonaan.
Amerikkalainen kuntoluokitus (Goldmine)
:M (MINT) = Vastaa brittiluokitusta M.
:NM/M– (NEAR MINT / MINT–) = Vastaa brittiluokitusta EX.
:VG+ (VERY GOOD +) = Lähellä brittiluokitusta VG.
:VG (VERY GOOD) = Lähellä brittiluokitusta G.
:G/G+ (GOOD / GOOD+) = Lähellä brittiluokitusta F.
:P/F (POOR / FAIR) = Vastaa brittiläisen luokituksen kahta alinta luokitusta P ja B.
Suomalaisten vinyyli- ja CD-levyjen hintaopas
:M (MINT) = Vastaa brittiluokitusta M.
:M– (MINT–) = Vastaa brittiluokitusta EX.
:EX ja EX– (EXCELLENT/EXCELLENT–) = Lähellä brittiluokitusta VG.
:VG ja VG+ (VERY GOOD/VERY GOOD+) = Lähellä brittiluokitusta G.
Kirjallisuus
The Complete Introduction to Record Collecting (1995)