Mitä ovat bootleg-äänitteet
Bootlegit ovat laittomasti ilman artistin ja hänen levy-yhtiönsä lupaa julkaistuja levyjä, kasetteja, CD-levyjä tai muita tallenteita. Ne sisältävät usein virallisesti julkaisematonta materiaalia, kuten konsertti- tai demonauhoituksia. Bootlegia ei pidä sekoittaa toiseen laittomaan äänitemuotoon, eli piraattiin, joka on puolestaan laiton kopio virallisesti jo aiemmin julkaistusta äänitteestä.
Bootleg-julkaisuja on tehty niin fani- kuin rahastustarkoituksessa. Monet fanien julkaisemat bootlegit sisältävätkin arvokasta materiaalia joka ei muuten ehkä olisi koskaan nähnyt päivänvaloa.
Rahastustarkoituksessa julkaistut bootlegit sisältävät puolestaan usein silkkaa julkaisukelvotonta roskaa. Bootlegien ostajakuntaa ovat lähinnä artistien suurimmat fanit, jotka haluavat saada haltuunsa kaiken mahdollisen suosikkinsa tekemän materiaalin. Ostajan kannalta bootlegit ovat aina riski, sillä niiden sisällöstä ei ole minkäänlaista takuuta.
Bootleg-levyjä julkaistiin Amerikassa jo ennen toista maailmansotaa, mutta rock-musiikissa bootlegit yleistyivät vasta 1960-luvulla. Tuolloin mm. Rolling Stonesin ja Bob Dylanin musiikkia sisältäviä bootlegeja ehdittiin myydä suuria määriä ennen kuin levy-yhtiöt ehtivät reagoimaan asiaan.
Monet merkittävistä bootleg-äänityksistä on sittemmin julkaistu uudelleen virallista tietä. Esimerkiksi The Beatlesin Anthology-kokoelmilla julkaistut äänitykset on aiemmin julkaistu erinäisillä bootlegeilla. Kokonaisia sarjoja bootleg-nauhoitusten virallisia uudelleenjulkaisuja on ilmestynyt mm. Bob Dylanilta ja Frank Zappalta. Osa artisteista taistelee bootleg-teollisuutta vastaanlevittämällä itse omia konserttitaltiointejaan. Esimerkiksi Pearl Jam on itse julkaissut yli 70 konserttitaltiointiaan ”virallisina bootlegeina”.