Neil Gaiman
Kuka on Neil Gaiman?
Neil Gaiman on yksi länsimaisen sarjakuvan suurimmista vaikuttajista. Vuonna 1988 alkaneella, kymmeneksi sarjakuvaromaaniksi kootulla The Sandman -sarjallaan Gaiman omalta osaltaan muutti tapaa, jolla sarjakuvia kirjoitetaan ja luetaan.
Englantilainen Gaiman luki lapsena kyltymättömästi. Laaja yleissivistys ja rakkaus kirjallisuuteen myös näkyy hänen teksteissään, samoin kuin kiinnostus mytologiaan. The Sandman on itse asiassa kertomus kertomuksista, sillä sen synkkä päähenkilö on kaikkien unien, unelmoiden ja tarinoiden alkulähde, itse unen henkilöitymä.
Syy siihen, miksi Gaiman kiinnostui sarjakuvakirjallisuuden mahdollisuuksista, oli Alan Moore , sarjakuvakirjailija, joka 1980-luvulla loi supersankarisarjakuvaan uusia ulottuvuuksia sarjoillaan Swamp Thing ja Watchmen. Aikaisemmin Gaiman ei ollut kohdannut sarjakuvia, jotka oli kirjoitettu älykkäästi ja intohimoisesti ja suunnattu aikuiseen makuun. Näitä oli tuolloin paljon harvemmassa kuin nykyään, ja osa kiitosta siitä kuuluu Gaimanille.
Gaimanin ensimmäiset sarjakuvat, Violent Cases ja Black Orchid , kuvitti Dave McKean , jonka ajoittainen yhteistyö Gaimanin kanssa on jatkunut tähän päivään asti ja kulminoitunut kokoillan elokuvaan Mirrormask , jonka visuaalinen ilme on vahvasti McKeanin omaperäisen taiteen näköinen. Sekä ulkonäöltään että tarinaltaan kumpikin sarjakuva oli mahdollisimman kaukana supersankarisarjakuvien kirkasvärisestä, selkeästä, formaatteihin tukeutuvasta kerronnasta.
Tätä seurasi The Sandman , tarina unien kuninkaasta, hänen sisaruksistaan, tarinoista, myyteistä ja jumalista. Tähän maailmaan kuuluvat taivas ja helvetti, Valhalla, keijumaa ja Lontoo; kuolemattomat ihmiset, valveismaailmaan paenneet painajaiset, demonit, kirjanpitäjät, stripparit ja transseksuaalit. Tämä viehtymys fantastisen ja realistisen yhdistelmään näkyy kaikissa Gaimanin töissä. Vanhoja jumalia ei romantisoida, vaan heidät kuvataan niin historiallisesti oikeassa valossa kuin mahdollista. Morfeus, unien kuningas, ei ole täysin inhimillinen, eikä edes henkilönä hyvä tai myötätuntoinen. Toisaalta hänen sisarensa Kuolema ymmärtää ja rakastaa kaikkia eläviä olentoja. Vaikka The Sandman kertoo monia tarinoita, on se lopulta kertomus Morfeuksesta , ja siitä, kuinka muuttumaan kykenemätön ikivanha olento menettää kykynsä elää. Maailmassa, jossa käsitteet ja ilmiöt on ruumiillistettu, tarinoita voidaan lukea joko henkilötarinoina tai vertauskuvina. Kummassakin tapauksessa kertomukset ovat filosofialla kyllästettyjä. Gaimanin myyttisessä maailmassa vain se, mihin uskotaan, voi olla olemassa; mutta toisaalta kaikki, mihin uskotaan, on olemassa.
The Sandmanin viimeinen ja 75. numero ilmestyi vuonna 1996. Se voitti yhdeksän Eisner-palkintoa, joista neljä olivat parhaan kirjoittajan palkinnot. Yhden numeron pituinen kertomus ”Kesäyön unelma” (”A Midsummer Night’s Dream”) jopa voitti World Fantasy Awardin – palkinto, jota ei koskaan sitä ennen tai sen jälkeen ole myönnetty sarjakuvalle.
Sittemmin Gaiman on kirjoittanut bestseller-listoille yltäneitä kirjoja, käsikirjoituksia, novelleja ja muita sarjakuvia. Hän palasi The Sandmanin maailman vuonna 1994 minisarjalla Death: The High Cost of Living , 1997 minisarjalla Death: The Time of Your Life , 1999 kirjalla Sandman: The Dream Hunters , jonka loisteliaat kuvitukset loi Yoshitaka Amano, ja vielä vuonna 2003 sarjakuvakokoelmalla The Sandman: Endless Nights. Hänen uusin romaaninsa Anansi Boys ilmestyi 20. syyskuuta 2005.
Gaimanin töistä on käännetty suomeksi alkuperäisestä The Sandman –sarjasta sarjakuvaromaanit Nukketalo , Usvien aika ja Unien maa. Gaimanin kirjoista on käännetty Neverwhere – maanalainen Lontoo, Tähtisumua, Hyviä enteitä (jonka toisena kirjoittajana on Kiekkomaailma-kirjoista tunnettu Terry Pratchett), Unohdetut jumalat ja Coraline varjojen talossa.