Mikä on kasvihuoneilmiö?
Maapallon energiatase on tasapainossa, mikä tarkoittaa sitä, että maapallolle tulevan auringon säteilyn määrä vastaa maapallolta poistuvan säteilyn määrää. Auringon lyhytaaltoisesta säteilystä saapuu maanpinnalle vain noin 48 %. Loppuosa heijastuu pilvistä, ilmakehän kaasuista tai maanpinnasta, siroaa ilmakehässä tai imeytyy ilmakehään. Maanpinnalle tuleva säteily lämmittää maata ja vettä. Maanpinnasta lämpö siirtyy pitkäaaltoisena säteilynä ilmakehään, josta osa karkaa avaruuteen, mutta osa heijastuu takaisin maanpinnalle. Tapahtumaa, jossa ilmakehä heijastaa lämpösäteilyä takaisin maanpinnalle kutsutaan kasvihuoneilmiöksi.
Ihmistoiminnan seurauksena ilmakehän heijastaman lämpösäteilyn määrä on lisääntynyt eli kasvihuoneilmiö on voimistunut. Voimistumisen syynä pidetään kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvua ilmakehässä. Kasvihuonekaasut ovat pitkään ilmakehässä pysyviä yhdisteitä, jotka imevät maanpinnan lämpösäteilyä ja lämmittävät ilmakehää.
Kasvihuonekaasuista tärkein on vesihöyry, H2O, mutta tärkein kasvihuoneilmiön voimistaja on hiilidioksidi, CO2. Muita kasvihuonekaasuja ovat metaani, CH4, dityppioksidi, N2O, CFC-yhdisteet, joita käytetään esimerkiksi kylmälaitteissa, ja otsoni, O3. Kasvihuonekaasuja vapautuu ilmakehään fossiilisista polttoaineista, metsien hävittämisessä, maataloudesta ja teollisuustuotteissa käytetyistä yhdisteistä. Kasvihuonekaasuja vapautuu ilmakehään myös luontaisista lähteistä, kuten esimerkiksi soilta. Ilmastoennusteiden mukaan kasvihuoneilmiön voimistuminen nostaa lämpötiloja voimakkaimmin napa-alueilla, 4–8 celsiusastetta. Pohjoisilla leveysasteilla ennustetaan talvisateiden kasvavan. Ilmastoennusteet ovat kuitenkin epävarmoja, koska maapallolla tapahtuvien prosessien syy-seuraus –suhteita ei täysin tunneta.