Mitä ovat kasvissyönnin monet muodot?
Nykypäivänä on yhä yleisempää antaa eettisten vakaumustensa vaikuttaa ruokavalioonsa. Asiaan perehtymätön saattaa olla äkkiä sekaisin jo vegaani- ja vegetaristi –nimitysten kanssa saati että muistaisi kaikkien muiden liharajoitteisten kutsumanimiä. Tässäpä lyhyt johdatus kasvissyönnin saloihin:
VegetaristiVegetaristi on kasvissyöjän yleisnimitys, joten vegetaristien laajaan sukukuntaan kuuluu esimerkiksi maitotuotteet ruokavalioonsa kelpuuttavia (laktovegetarismi) sekä sellaisia, jotka syövät maidon lisäksi myös munia (lakto-ovovegetarismi). Lihaa varsinainen vegetaristi ei syö, ei siis edes kalaa, kanaa tai äyriäisiä. Kasvisruokavaliota suosivaa, mutta harkitusti joitain lihatuotteita käyttävää ihmistä voidaan kutsua semivegetaristiksi.
Vegaani
Vegaani ei syö mitään eläinkunnasta saatuja tuotteita, ei siis esimerkiksi edes hunajaa. Veganismi ei ole pelkästään ruokavalion alueelle ulottuva käsite, vaan vegaani välttää eläinperäisten materiaalien käyttöä myös vaatetuksessaan ja käyttöesineissään.
Fennovegaani
Fennovegaanin ruokavalio perustuu Suomessa tuotettuihin kasvikunnan tuotteisiin. Käytännössä tuskin yksikään fennovegaaniksi itsensä määrittelevä kykenee pysymään pelkästään suomalaisissa tuotteissa, mutta lähiruoan arvostus ja suosiminen on ruokavalion keskeinen ydin.
Freegani
Freegani pohtii kulutuksessaan tuotantotalouden ja ekologisuuden suhdetta toisiinsa. Freeganismiin kuuluu poisheitettyjen, mutta käyttökelposten elintarvikkeiden etsiminen esimerkiksi dyykkaamalla. Useimmat freeganit välttävät lihan ostamista, koska sen tuottaminen on monin tavoin epäekologista, mutta saattavat kuitenkin syödä esimerkiksi toiselta saatua lihaa, joka muuten menisi roskiin.
Fruitariaani
Fruitariaani ei syö lainkaan eläinperäisiä tuotteita, eikä hän tahdo myöskään tappaa kasveja ravinnokseen. Niinpä fruitariaani käyttää hyödykseen ainoastaan kasvien satoa, esimerkiksi hedelmiä, marjoja ja viljoja. Juurekset eivät fruitariaanille yleensä sovi kasvutapansa vuoksi.
Makrobiootikko
Makrobiotiikassa on kyse itämaiseen filosofiaan perustuvasra ruokavaliosta, jossa pääosassa on kahden energian, jinin ja jangin, vuorovaikutus. Kaikki ruoka-aineet voidaan laskea jompaakumpaa energiaa edustavaksi. Käytännössä makrobiotiikka on kasvis- ja luomuruokavalion suosimista sekä elimistölle haitalliseksi ajateltujen aineiden kuten alkoholin, huumeiden, lääkkeiden, kahvin, raskaiden liharuokien, maidon tai vahvojen mausteiden välttämistä. Täydellistä lihakieltoa makrobiotiikka ei kuitenkaan tarkoita.
Elävän ravinnon syöjä
Elävässä ravinnossa on kyse kasvisruoasta, jota ei ole kuumennettu. Raakana kaikkea ei silti tarvitse syödä: esimerkiksi kuivattaminen, idättäminen ja maitohapatuksen avulla valmistaminen ovat hyväksyttäviä ruoanlaittotapoja. Ideologia perustuu ajatukseen kehon puhdistumisesta, ja tätä puhdistumisprosessia tuetaan ruokavalion lisäksi muun muassa liikunnalla ja riittävällä levolla. Ruokavalio on yleensä vegaaninen, joskin hunajaa saatetaan käyttää makeutusaineena.