Kuka tekee mitäkin kotona?
Ensimmäistä kertaa saman katon alle muuttava nuoripari saattaa joutua aluksi kotitöiden suhteen törmäyskurssille: Mitkä ovat sinun, mitkä minun ja mitkä molempien yhteisiä kotitöitä? Asiaa saattaa hankaloittaa myös se, että usein kumpikin tuo yhteiseen kotiin mukanaan oman kotitaustansa ja -kulttuurinsa, jotka voivat erota toisistaan hyvinkin paljon. Tämä voi aiheuttaa usein toisistaan eroavia käsityksiä siitä, miten asiat oikein kuuluisi hoitaa ja kuinka kotitöiden jaon pitäisi tapahtua.
Ratkaisua ongelmaan ei ole aivan helppoa lähteä etsimään, mutta paljon on apua aivan selkeästä ja tarkasti määritellystä työnjaosta. Ongelmia tuottavien kotitöiden osalta olisi hyvä avata keskusteluyhteys ja sopia tarkalleen se, kumpi tekee mitäkin ja kuinka monta kertaa viikossa. Työt voi jaotella joko perinteisesti niin sanottuihin ”naisten ja miesten töihin”, tai siten, että molemmat osapuolet osallistuvat tasapuolisesti kaikkiin kodin askareisiin. Tehokas voi olla myös etukäteen yhteisesti sovittu sakkouhka: säännöistä lipsuva voidaan tuomita vaikkapa tiskaamaan koko viikoksi. Tärkeintä on kuitenkin se, että sovitut säännöt tyydyttävät molempia osapuolia ja kumpikin on valmis niihin sitoutumaan, sillä ilman molempien hyväksyntää säännöistä on vaikea pitää kiinni.
Jos näissäkään apukeinoissa ei ole tarpeeksi tehoa, voi lohduttautua sillä, että kotitöiden jaon ongelmallisuus helpottuu usein vuosien vieriessä eteenpäin ja arjen tasaantuessa omaan uomaansa. Pintaan sen saattaa tosin nostaa toisinaan lasten syntymät tai muut perhe-elämän muutokset, mutta neuvottelemalla ja toisiaan kuuntelemalla selviää arjen haasteista. Jos kuitenkin omat keinot ehtyvät ja asiat tuntuvat olevan umpisolmussa, kannattaa lähteä hakemaan apua ammattiauttajalta jo hyvissä ajoin: apua ja parisuhdeneuvontaa on saatavilla esimerkiksi useilta seurakunnilta, yksityisiltä terapeuteilta ja Väestöliiton perheklinikalta.