Aallon arkkitehtuurin ja muotoilun vapaa muoto
Arkkitehtinä Aalto oli funktionalisti tai ainakin hänellä oli funktionalistinen kausi, jolloin syntyivät hänen keskeisimmät työnsä kuten Turun sanomien talo, Paimion parantola ja Viipurin kaupunginkirjasto. Funktionalismi etsi tarkoituksenmukaista muotoa ja tilaa.
Aalto siirtyi vähitellen pois funktionalismista kohti omaperäisempää arkkitehtonista näkemystä: Hänet tunnetaan vapaan muodon suosijana. Miksei vapaa muoto ole nähtävillä jo Aalto-maljakon kaarevissa linjoissakin? Rakennuksissa asumisen ja luonnon välinen yhteys oli Aallolle tärkeää tuoda esiin ja tämä periaate yhdistyy monissa hänen rakennustaiteellisissa teoksissaan vapaaseen muotoon.
Aalto oli puumateriaalin kokeilijoita ja sai menestystä Pariisin 1937 ja New Yorkin vuoden 1939 näyttelypaviljonkien suunnittelijana. Pariisissa hän käytti puumateriaaalia luodakseen vapaita muotoja näyttelytilaan. Samoin hän käytti yleensä puuta suunnittelemiensa huonekalujen materiaalina. Sekin taipui entistä vapaampiin kaareviin muotoihin ja linjoihin. Artek perustettiin markkinoimaan Aallon muotoilutuotteita.
Aalto suunnitteli useita julkisia rakennuksia kuten kirjastoja ja kirkkoja, mutta myös tehdas- ja asuinrakennuksia. Usein suunnitelmiin kuului myös sisätilojen ja huonekalujen ja jopa astioiden suunnitelmia.
Rovaniemen asemakaava on hänen käsialaansa. Siihen on ”piilotettu” poron kuva tai ainakin siitä voi sellaisen hahmottaa. Aallon tuotantoon kuului näin joskus eräänlainen leikkimielisyys. Vapaa muoto sinänsä on leikkisä verrattuna sidottuihin ja konventionaalisiin ratkaisuihin.