Monenkirjavia väriteorioita ja värijärjestelmiä
Väri on tärkeä kuvataiteen perusasia. Kohteen väri riippuu siitä, kuinka se heijastaa tai imee valoa. Perinteisesti värin opetus tapahtuu väriympyrän ja spektrin avulla. Spektri edustaa valon hajottamista väreiksi prismassa. Väriopissa vallitsee käsitys perusväreistä , joiden avulla niitä taittamalla voidaan muodostaa kaikki muut värit. Vihreä, keltainen ja punainen ovat päävärejä. Väriympyrässä on vastakkais- ja vierekkäisvärejä, komplementti - ja supplementtivärejä. Sävy , kylläisyys ja valoisuus ovat jokaisen värin pääominaisuudet. Valkoinen ja musta eivät ole oikastaan värejä. Niiden avulla voidaan värin valoisuusastetta muuttaa.
Additiivinen värimalli merkitsee valona esitettävien värien sekoittamista toisiinsa ja subraktiivinen värimalli merkitsee väriaineiden sekoittamista toisiinsa. Additiivinen värimalli on käytössä muun muassa televisioiden ja tietokoneiden värien esittämistekniikassa.Värien uskotaan kantavan kulttuurisia merkityksiä. Tietyt värit tietyissä kulttuureissa on varattu tietyille asioille. Euroopassa musta merkitsee kuolemaa ja punainen rakkautta. Mutta Kiinassa onkin valkoinen väri kuoleman väri. Vihreä liitty luontoon ja sinivalkoinen suomalaisuuteen, esimerkiksi. Monesti tunnetila esitetään taiteessa tietyllä värillä. Ekspressionistit käyttivät värin tätä ominaisuutta hyväkseen sisäisten tunnetilojen ilmaisussaan. Väri vaikuttaa teoksen yleisvaikutelmaan, sen keveyteen tai raskauteen. Myös pakkausten värit kulutustavaroissa ovat opittuja: ne merkitsevät erilaisia sokeri- rasvapitoisuuksia.
Tunnetuilla taiteilijoilla on usein ollut toisistaan poikkeavia värikausia , milloin he ovat valinneet palettiinsa esimerkiksi sinisiä tai keltaisia sävyjä. Toisinaan ulkoisen maailman kuvaaminen on saattanut vaikuttaa paletin väriskaalan muuttumiseen. Tietyn maantieteellisen alueen oma värimaailma saattaa ilmastosta ja ympäristön olemuksellisista syistä vaatia aivan toisenlaisen värimaailman kuin toinen paikka. Pohjoisen kuvat ovat väreiltään välttämättömästi erilaisia kuin etelässä maalatut taulut.
Jo Goethellä oli väriteoriansa ja niitä on ollut muillakin. Väriin liittyy joka tapauksessa tekninen ja sisällöllinen osa alue.