Vuodenaikamasennus
Mitä on vuodenaikamasennus?
Kaamosmasennus on vuodenaikaan liittyvää mielialan vaihtelua. Suomessa 10 - 20 %:lla ihmisistä alkaa ilmetä epätavallista väsymystä tavallisesti syksyllä, kun auringonvalo vähenee ja päivä lyhenee. Tällöin vuorokausirytmi saattaa mennä sekaisin.
Aivoissa välittäjäaineena toimivalla serotoniinilla on suuri vaikutus ihmisten harkintaan ja mielialaan. Serotoniini välittää nk. pimeähormonia eli melatoniinia aivojen pienessä käpylisäkkeessä, joka erittää sitä verenkiertoon. Eniten melatoniinia muodostuu pimeässä eli yöllä ja talvella, mutta serotoniinin vähentyessä melatoniinia syntyy vähemmän. Myös iän myötä näiden aineiden eritys vähenee. Kevään tullen oireilevien mieliala jälleen helpottaa ja on koko valoisan kauden normaali. Arviolta noin 2 %:lla väestöstä on varsinaista kaamosmasennusta. Kaamosmasennus on yleisempää naisilla ja pohjoisempana asuvilla kuin miehillä ja myös ikääntyvät ovat alttiita oireilulle.
Oireet
Kaamosmasennuksen tyypillisimpiä oireita ovat ilottomuus, unen tarpeen kasvu, ärtyneisyys, ruokahalun lisääntyminen (5 kg painonnousua talvella) ja energiatason lasku. Voi tuntua olevan vaikea löytää kiinnostusta tai keskittyä mihinkään ja myös liikkeet saattavat hidastua.
Hoito
Kirkasvalohoito on parhaimpia hoitomuotoja kaamosmasennukseen. Valo lisää em. serotoniinin tuotantoa aivoissa. Etelä-Suomessa valohoito aloitetaan viimeistään lokakuussa 3-5 kertaa viikossa. Hoidossa käytetään erittäin kirkkaita päivänvaloputkia 30 - 60 minuuttia kerrallaan. Hoitoa ei kannata ottaa illalla saadakseen unta. Jos hoito aiheuttaa sivuvaikutuksia, esimerkiksi päänsärkyä, silmä-ärsytystä tai pahaa oloa, voi kokeilla pienemmällä luksimäärällä vähemmän aikaa. Hoidon vaikutus on arvioitavissa noin viikon kuluttua hoitojakson jälkeen.
Myös itse melatoniini-hormonia on käytetty kaamosmasennuksen hoidossa. Muun muassa eräät maidonvalmistajat ovat alkaneet tuottamaan nk. homogenoimatonta ”yömaitoa”, jonka melatoniinipitoisuus on neljä kertaa tavallista maitoa korkeampi. Melatoniin on todettu säätelevän unta ja olevan avuksi unensaannissa. Myös säännöllinen liikunta ja sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen edesauttavat masennuksesta toipumista.