Millaisia ovat lasten sydänvaivat?
Kun veri kulkee sydänlihaksen lävitse, saa se aikaan suhisevan äänen, jota kutsutaan sydänääneksi. Lapsen vanhempien on tärkeää tietää, että useimmat äänet, joita sydäntä kuunneltaessa rekisteröidään lääkärikäyntien yhteydessä, eivät ole merkkejä mistään erityisen vakavasta sydänhäiriöstä. Sydänäänet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: viattomiin sydänääniin, myöhemmin alkaneisiin sydänääniin sekä synnynnäisiin sydänääniin. Näistä jokaisesta lääkäri mainitsee tavallisesti, jos niitä sydämen kuuntelun yhteydessä havaitaan.
Viattomat sydämen sivuäänet
Viattomat sydänäänet ovat varhaislapsuudessa erittäin yleisiä. Lapsen tullessa murrosikään nämä äänet yleensä katoavat itsestään. Tavallisesti lapsen sydänääniä kuunnellut lääkäri, joka on mahdollisesti rekisteröinyt tutkimuksissaan nuo viattomat sydänäänet, kertoo havainnoistaan vanhemmille joka tapauksessa, että muut myöhemmin lasta hoitavat lääkärit eivät kertoisi vanhemmille asiasta aivan kuin uutena oireena.
Myöhemmin alkaneet sydämen sivuäänet
Myhöhemmin alkaneet sydämen sivuäänet johtuvat tavallisesti reumakuumeesta. Se voi aiheuttaa läppätulehduksen ja jättää myös arpia sydänlihakseen. Jos lääkäri kuulee tutkiessaan lasta sydänäänen, jota ei ole aikaisemmin rekisteröity sydäntä kuunneltaessa, on mahdollista, että reumaattinen tulehdus on parhaillaan käynnissä. Lapsella on usein silloin myös muita oireita, kuten kuumetta, pulssi voi olla nopea ja verenkuvassa voidaan havaita muutoksia. Sairasta lasta hoidetaan näissä tapauksissa lääkkeillä, kunnes tulehdus saadaan talttumaan. Se voi joissakin tapauksissa kestää kuukausiakin. Joskus sivuäänet voivat johtua myös jo aikaisempien tulehdusten jättämistä arvista.
Synnynnäisestä sydänviasta johtuvat sivuäänet
Kun lapsi syntyy, sydäntä kuunnellaan ja näin mahdollisesta synnynnäisestä sydänviasta johtuvat sivuäänet havaitaan heti syntymän jälkeen tai viimeistään muutaman kuukauden kuluessa tarkastusten yhteydessä. On toki mahdollista, että kyseiset sivuäänet havaitaankin vasta vuosia myöhemmin, vaikka se onkin harvinaisempaa. Pienellä vauvalla sydämen sivuäänet eivät johdu tavallisesti mistään tulehduksesta, vaan sydän voi olla noissa tapauksissa alun perin epämuodostunut.
Se, kuinka poikkeava sydänääni on, ei ole loppujen lopuksi tärkeää, vaan oleellista on, haittaako sydämen muoto ylipäänsä sen toimintaa. Jos asia on näin, on mahdollista, että lapsi voi muuttua välillä ihonväriltään sinertäväksi, hän saattaa hengittää liian tiheästi tai hänen kasvunsa saattaa olla tavallista hitaampaa verrattuna ikäistensä keskimääräiseen kasvuun.
Mikäli lapsi, jolla on synnynnäinen sydänvika harrastaa liikuntaa sen aiheuttamatta ihonväriin sinertäviä muutoksia ja jollei hän myöskään hengästy liikaa, on tärkeää – jo lapsen tunne-elämänkin kannalta – että hän voi elää suhteellisen normaalia elämää. On kuitenkin pyrittävä siihen, että lapsi välttäisi parhaan mukaan infektioita, varsinkin hengitystieinfektioita. Influenssarokotteen ottaminen tällaiselle lapselle kerran vuodessa on niin ikään tärkeää. Synnynnäisestä sydänviasta kärsivän lapsen tai lapsen, jonka sydänlihakseen reumakuume on jossakin vaiheessa vaikuttanut, olisi syytä saada antibioottihoitoa ennen hampaan poistoa tai leikkausta. Antibiootit ovat tässä tapauksessa varotoimi, etteivät bakteerit pääsisi matkaamaan lapsen suusta sydämeen saakka.