Mitä on verenpaine?
Ihmiselimistössä toimii nk. iso ja pieni verenkierto. Veren virtaaminen näiden läpi kestää puolisen minuuttia. Sydän puolestaan pumppaa verta noin 5 litraa minuutissa eli koko ihmisen verivaraston. Osa kokonaisverimäärästä kuitenkin kerääntyy laskimoihin ja pernaan eikä osallistu itse verenkiertoon. Sydämen pumppaustyö saa aikaan veren hydrostaattisen paineen, jota ilman veri ei luonnollisesti kiertäisi. Suurimmillaan verenpaine on sydämestä lähtevissä isoissa valtimoissa.Verenkierroissa virtausta vähentäviä tekijöitä, kuten viskositeettia, kutsutaan ääreisvastuksiksi. Joko veren virtausmäärän tai ääreisvastusten lisääntymistä seuraa tavallista korkeampi verenpaine. Ihmisen koko vaikuttaa myös verenpaineeseen. Mitä suurempi ihminen on, sitä korkeamman verenpaineen hänen verenkiertonsa vaatii toimiakseen ja näin ollen esim. lapsilla on alhaisempi verenpaine kuin aikuisilla.
Vuorokaudenajalla on myös vaikutusta verenpaineeseen, sillä sikeimmässä unessa aamuyöllä verenpaine on matalimmillaan. Tavallisimmin mitattavalla verenpaineella tarkoitetaan ison verenkierron valtimoiden painetta. Pienen verenkierron verenpaine on huomattavasti matalampi. Verenpaineen merkinnässä ensimmäinen arvo on nk. systolinen verenpaine ja toinen nk. diastolinen verenpaine. Yksikkö on elohopeamillimetri (mmHg). Vanhemmiten systolinen arvo kohoaa johtuen verisuonten muuttuvasta rakenteesta, mutta diastolinen pysyy miltei samoissa lukemissa, normaalin verenpaineen ollessa kyseessä.
Miten verenpainetta voidaan mitata?
Tavallisin verenpaineen mittaus toimitetaan verenpainemittarilla eli manometrillä olkavarresta. Mittaustuloksen arvot kuvastavat em. suurten valtimoiden painetta. Olkavarren ympärille asetetaan mansetti, johon pumpataan ilmaa niin paljon, että veren virtaus valtimossa pysähtyy, ts. valtimo litistyy ja ranteessa tuntuva pulssi katoaa. Tämän jälkeen mansetista päästetään rauhallisesti ilmaa pois, jolloin sen paine laskee ja systolinen verenpaine voidaan lukea mittarin asteikosta tai näyttöruudulta pulssin tuntuessa uudelleen. Hetkeä myöhemmin voidaan mitata myös diastolinen paine, jonka merkkinä on stetoskoopin kautta havaittavan suhahdusmaisen, epätasaisen verivirran loppuminen. Eli hetki, jolloin veri alkaa virrata vapaasti.
Verenpaine voidaan mitata myös suoraan valtimosta, esim. leikkauksen aikana. Tällöin anturi on joko valtimossa tai suorassa yhteydessä siihen. Aina verenpaine on syytä mitata lepotilassa, jolloin lukema on oikein verrattavissa eriasteisten verenpaineiden raja-arvoihin. Pitemmän aikaa on jo myyty myös digitaalisia kotimittareita, joilla on erittäin yksinkertaista mitata verenpaine ja seurata sitä.
Normaali verenpaine?
Nuoren aikuisen ihanteellisena verenpaineena pidetään lukemaa 120/75 mmHg:n seutuvilla. Normaali verenpaine on vielä alle 130/85 mmHg:n tasolla. Tyydyttävän ja lievästi kohonneen verenpaineen yläraja on 140/90 mmHg. Kotimittareilla lukemat saattavat olla 5 mmHg alhaisempia kuin oikea verenpaine. Myös naisilla verenpaine on yleensä hieman matalampi kuin miehillä, luonnollisesti jo vartalon koosta johtuen.
Liian korkea verenpaine
140/90 mmHg suurempaa lukemaa voi pitää kohonneena ja tällöin kannattaa aloittaa säännöllinen verenpaineen ja elintapojen seuranta. Korkean verenpaineen raja-arvo on 160/90 mmHg. Kohonnut verenpaine on todettu noin viidesosalla aikuisista. Seurannalla on suuri merkitys verenpaineen hoidossa, sillä noin puolella verenpaine laskee tyydyttävälle tasolle tai jopa normaaliksi. Korkean verenpaineen eli hypertension lääkekorvauksien piirissä Suomessa on 6-7 % koko väestöstä.
Vaikka koholla oleva verenpaine voi olla ainoastaan systolisen paineen nousua, verenpaineen varsinainen vaikeusaste määräytyy diastolisen eli jälkimmäisen arvon mukaan. Verenpaineen muuttuessa vaikeammaksi sydän- ja verisuonisairauksien - ja näin ollen ennenaikaisen kuoleman riski - kasvaa. Voi seurata mm. sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa, aivoinfarkti, aivoverenvuoto, katkokävelyä tai aortan repeämä. Riskit ovat tavallista suuremmat henkilöillä, joiden suvussa esiintyy sydän- ja verisuonitauteja tai joiden elintavat ovat epäterveelliset.
Ennaltaehkäisy
Lähes kaikissa tapauksissa (yli 95 %) kohonnut verenpaine on nk. primaarista verenpainetta eli elintasosta johtuvaa. Vain alle 5 % on sekundaarista, jonka tarkka syy – sairaus tai muu syy – voidaan määrittää. Verisuonten läpimitta on yksi tärkeimmistä tekijöistä verenpaineen säätelyssä. Verenpaine nousee, jos verisuonten läpimitat pienenevät ja vastaavasti laskee niiden kasvaessa. Primaarisessa verenpaineen nousussa elintavoilla on kenties suurin merkitys verisuonten ja verenpaineen muutoksiin, vaikkakin osasyynä ovat epäillyt perinnölliset tekijät.
Tutkimusten mukaan on syytä välttää ylimääräistä suolaa. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita suolan käytöstä luopumista kokonaan, sillä pieni määrä suolaa päivittäin on elintärkeää. Ruokasuolan eli natriumkloridin natrium auttaa hermoimpulssien kuljetuksessa, lihasten toiminnassa ja kehon nestetasapainon säätelyssä. Tavallisesti ruokasuola on myös jodioitu, ja jodin puute voi puolestaan aiheuttaa esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa. Suomalaiset saavat keskimäärin suolaa ruoasta kuitenkin aivan liikaa, yli kaksinkertaisesti suosituksiin verrattuna.
Muita verenpaineeseen vaikuttavia, vakavasti otettavia riskejä sisältää mm. runsas alkoholinkäyttö, tupakointi, passiivisuus liikunnassa, ylipaino ja yleistyvä metabolinen oireyhtymä. Myös stressi voi väliaikaisesti nostaa verenpainetta. Sekundaarinen verenpaineen nousu ei liity varsinaisesti elintapoihin. Ihmisellä voi esim. olla niistä riippumaton munuaisverisuonten ahtauma tai jokin muu munuaissairaus. Myös jotkin hormonihäiriöt tai tietyt lääkeaineet voivat kohottaa verenpainetta. Mikäli lääkkeillä on mahdollisia vaikutuksia, siitä mainitaan lääkkeiden pakkausselosteissa.
Liian matala verenpaine
Matalan, tavallisesti oireettoman, verenpaineen eli hypotension rajana pidetään aikuisilla 100 mmHg. Tarpeeksi alas laskiessa verenpaine saattaa kuitenkin aiheuttaa huimausta ja muuten sekavaa ja huonoa oloa. Hyvä tuntomerkki matalasta verenpaineesta on nimenomaan huimaus ja näön sumentuminen erityisesti makuulta seisaalle noustessa. Matalaa verenpainetta aiheuttavia tekijöitä ovat mm. sydämen työkyky, runsas verenvuoto esim. tapaturman seurauksena tai neste- ja suolatasapainon alentuminen. Pitkillä ja erityisen laihoilla ihmisillä verenpaine on tavallisesti keskimäärin alhaisempi riippumatta siitä, missä asennossa vartalo milläkin hetkellä on.