Aavikot ovat kuivia kasvillisuusvyöhykkeitä
Aavikot ovat kuivia alueita, joiden vuotuinen sademäärä jää yleensä alle 25cm. Ne sijaitsevat sekä trooppisilla että lauhkeilla alueilla. Ilmakehän vähäinen sademäärä johtaa äärimmäisiin päivittäisiin lämpötilan vaihteluihin. Suurimmat lämpötilan heilahtelut tapahtuvatkin aina sen tähden vuorokauden sisällä.
Sademäärästä riippuen aavikoiden kasvillisuus vaihtelee suuresti. Muutamalla aavikolla sademäärä on niin alhainen, että siellä ei kirjaimellisesti kasva mitään kasveja. Harvan kasvillisuuden takia aavikoiden maaperässä on vähän orgaanista ainesta, mutta yleensä mineraaleja on paljon, joillakin alueilla jopa myrkyllisiä määriä.
Aavikoilla kasvaa sekä yksivuotisia, että monivuotisia kasveja, esim. kaktuksia ja joshua-puita. Aavikon kasveilla ei yleensä ole lainkaan lehtiä, tai sitten lehdet ovat hyvin pienet. Tämä auttaa säästämään lehdistä haihtuvaa vettä. Jotkut pudottavat lehtensä suurimmaksi osaksi vuotta kasvattaen ne sitten uudelleen nopeasti kaikkein kosteimmalla kaudella. Monilla kasveilla on suojanaan piikkejä tai myrkkyjä, jotka ehkäisevät eläimiä käyttämästä niitä ravintonaan.
Aavikon eläimet ovat yleensä pienikokoisia. Päivän kuumimpina aikoina ne lepäävät auringolta suojassa tai pesissään. Aktiivisia ne ovat ainoastaan päivän viileimpinä aikoina, lähinnä öisin, jolloin ne syövät tai metsästävät. Aavikkoilla elää ilmastoon sopetuneita hyönteisiä ja matelijoita, kuten käärmeitä, liskoja sekä muutamia sammakkoeläinlajeja. Alueilla esiintyviä nisäkkäitä ovat esim. tietyt jyrsijät ja jänikset, sekä Australian aavikoilla elävät kengurut. Saalistajia alueella ovat esim. eräät kettulajit ja jyrsijöitä ja jäniksiä saalistavat linnut.
Ihmiset ovat vaikuttaneet aavikoihin monin eri tavoin. Esim. Amerikassa maastoajoneuvot tuhoavat aavikon kasvustoa, jonka palautuminen voi kestää vuosia. Myös kilpikonnien metsästys on tuhonnut kilpikonnakantoja monin paikoin.