Kaikki eläimet eivät voi vaipua talvihorrokseen
Nisäkkäät ja linnut ovat endotermisiä, mikä tarkoittaa, että ne voivat käyttää aineenvaihdunnan tuottamaa energiaa säilyttääkseen tasaisen lämpötilan ympäristön lämpötilan muuttuessa. Niiden ruumiinlämpötila on homeostaattisen säätelyn alainen ja se on yleensä säädelty hyvin pienten lämpötilaerojen sisälleKalat, matelijat ja sammakkoeläimet ovat puolestaan ektotermisiä, mikä tarkoittaa että niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Ektotermiset eläimet ovat kehonsa lämmittämisessä yleensä riippuvaisia ulkoisista lämmönlähteistä.
Endotermisyys vaatii paljon energiaa. Näillä eläimillä on useita tapoja selviytyä epäsuotuisissa ympäristöoloissa, kuten kylmyydessä. Ne voivat esim. muuttaa parempaan ilmanalaan tai säästää energiaa eristämällä kehonsa rasvalla ja turkilla. Eräs selviytymiskeino voi olla hakeutuminen eritettyihin pesiin ja koloihin. Monet nisäkkäät ja linnut säästävät energiaa vähentämällä aktiivisuutta ja aineenvaihduntaa minimiin. Tätä kutsutaan talvihorrokseksi matalissa ja aestivaatioksi korkeissa lämpötiloissa.
Suurilla eläimillä on suhteessa suurempi ulkoinen pinta-ala, kuin pienillä eläimillä ja ne myös jäähtyvät ja lämpenevät hitaammin. Isojen eläinten ei olisi edes mahdollista vaipua horrokseen, koska kestäisi liian kauan aikaa lämmittää keho horrostilasta. Suuret eläimet eivät myöskään pystyisi sitomaan tarpeeksi rasvaa kehoonsa.