Talvihorros on selvityimiskeino kylmissä oloissa
Monille pienille nisäkkäille talvihorrokseen vaipuminen on tärkeä keino selvitä kylmistä talvista. Nämä eläimet säästävät energiaa säätämällä kehon ”termostaatin pienemmälle”. Energian säästäminen on talvihorroksen pääsyy. Toinen tärkeä tekijä on ruuan vähyys talvisaikaan.
Talvihorroksen aikana eläimet käyttävät lämpimänä vuodenaikana keräämiään rasvavarastoja energian tuottamiseen. Siksi eläimille onkin hyvin tärkeää kerätä tarpeeksi suuret rasvavarastot kehoonsa ennen talvihorrokseen vaipumista. Eläimen selviytymistä talven horroskautena edesauttaa myös eristetyn pesän rakentaminen.
Monet eri tekijät saavat aikaan talvihorrokseksi kutsutun tilan. Suurimpia syitä ovat lämpötilan muutos, ruuan väheneminen ja päivien lyheneminen. Monien tutkimusten mukaan eläimillä on myös ’sisäisiä seikkoja’ eli sisäinen kello, joka vaikuttaa talvihorroksen alkamiseen.Talvihorros ei ole tasainen tila. Usein eläimet heräävät ajoittain talven aikana. Toiset eläimet syövät horroksen aikana ja silloin tämä herääminen on tärkeä osa selviytymistä. Täyttä selvyyttä ei ole siitä, miksi myös sellaiset eläimet heräilevät, jotka eivät syö horroksen aikana. Herääminen kuluttaa paljon energiaa, joten ilman syytä herääminen ei ole hengissä selviytymisen kannalta järkevää.
Eläimet käyttävät rasvavarastojen ruskeaa rasvaa energianaan lämmittääkseen kehon nopeasti sekä ajoittaiseen heräilyyn talvella että horroksesta heräämiseensä keväällä. Ruskeaa rasvaa ei tavallisesti löydy niiltä eläimillä, jotka eivät vaivu talvihorrokseen. Talvihorroksen kesto vaihtelee lajien sekä sukupuolten välillä. Siihen vaikuttavat myös ilmasto, ruuan saatavuus sekä monet muut asiat.
Talvihorrosta voidaan kuvailla vaipumisena unitilaan, jossa hengitys ja sydämen lyönnit ovat minimissä. Suomessa tätä selviytymiskeinoa käyttävät esim. siilit, metsämyyrät ja tammihiiret.