Kirjallisuudentukimuksen kohde ja menetelmät
Kirjallisuudentutkimuksen kohde on erilainen kuin luonnontieteen tai yhteiskuntatieteen. Kohteena ei ole reaalimaailma ja sen ilmiöt, vaan kaunokirjallinen teksti, joka on tutkijalle ikään kuin reaalimaailman asemassa. Tosin jotkut kirjallisuustieteen lähestymistavat muistuttavat yhteiskuntatieteitä niin, että kirjallisuutta analysoidaan reaalimaailman heijastajana. Esimerkkinä tästä toimii vaikka feministinen kirjallisuudentutkimus, jossa etsitään naista alistavia piirteitä kaunokirjallisuudesta. Kirjallisuudentutkimus on laajasti nähtynä osa kulttuurintutkimusta, erityisesti taiteentutkimusta.
Kirjallisuudentutkimus on ensisijaisesti kvalitatiivista. Yleensä kirjasta etsitään tekstin merkityksiä ja laatua. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena ovat tekstin tai toiminnan merkityksen ymmärtäminen. Näin ollen kirjallisuudentutkimus perustuu tulkintaan. Tulkinta on hermeneuttista, eli tieto muodostuu tulkitsijan, tekstin ja asiayhteyden eli kontekstin välisestä toiminnasta, jossa tulkitsijan ennakkokäsitykset tarkentuvat tulkinnan kohteen kautta.
Kirjallisuudentutkimuksen tarkoitus voi olla kartoittava, kuvaileva, selittävä, mutta ei koskaan ennustava. Kirjallisuudentutkijalle ovat tärkeitä johtopäätökset aiemmista tutkimuksista, aiemmat teoriat ja käsitteiden määrittely. Kirjallisuudentutkimus on luonteeltaan myös empiiristä, väitteet tulee perustaa tekstiin. Kirjallisuustieteelliset artikkelit eroavat luonnontieteellisistä artikkeleista niin, että ne ovat esseemäisempiä, eivätkä välttämättä jakaudu selkeästi teoria-, käsittely- ja tulokset-osioihin.
Käsitteiden määrittely on kirjallisuudentutkimuksessa tärkeää, sillä käsitteiden avulla tutkija tulkitsee tekstejä. On olemassa paljon kirjallisuudentutkimukseen sekä myös yleiskieleen vakiintuneita käsitteitä, joiden avulla kirjallisuutta on helpompi analysoida. Puhutaan teemasta, juonesta, motiiveista, miljööstä, kerrontatekniikoista, henkilökuvauksesta. Lisäksi on olemassa erilaisia kirjallisuudentutkimuksen suuntauksia ja koulukuntia, jotka asettavat erilaisen painoarvon erilaisille tulkinta- ja lukemistavoille.
Kirjallisuudentutkimuksen käsitteet ovat aina abstrakteja eli teoreettisia. Yhdessä tutkimuksessa tulee kuitenkin käyttää johdonmukaisesti saman teorian käsitteitä, tai jos haluaa luoda oman teorian tulee se johtaa tekstistä, yleistämällä yksityiskohtia. Tällaisella yleistämisellä saadaan aikaan myös malleja. Kirjallisuudentutkimuksessa esimerkiksi lajityyppi- eli genreluokitukset ovat malleja, eivät teorioita.
Kirjallisuudentutkijalla tulee olla perusteellinen kirjallisuudentuntemus, eivätkä hyvä yleissivistys ja historiantuntemuskaan ole pahitteeksi. Yliopistoilla on yleensä tarjolla kursseja yleisestä kirjallisuustieteestä ja kotimaisesta kirjallisuudesta. Lisäksi filologia-aineet, eli tiettyä kieltä ja kulttuuria tutkivat aineet opettavat kirjallisuudentutkimusta.