Saamelaiset Suomessa
Saamelaisten alkuperäiskansa
Saamelaiset ovat Pohjois-Suomessa, Keski- ja Pohjois-Norjassa sekä Ruotsin pohjoisosissa ja Ruijassa perinteisiä elinkeinoja harjoittava alkuperäisväestö. ILO:n alkuperäiskansan määritelmän mukaan alkuperäiskansa on sellainen kansa, jonka esivanhemmat ovat olleet alueella sen valloituksen aikana tai valtionrajojen muodostuessa. Alkuperäiskansa on siis asuttanut jotakin tiettyä aluetta ennen kuin aluetta asutettiin jonkin ulkopuolisen kansan toimesta. Suomessa saamelaisten status alkuperäiskansana kirjattiin perustuslakiin vuonna 1995.
Luontosidonnainen kulttuuri
Saamelaiset jatkavat edelleen perinteistä kulttuuriaan, harjoittavat siihen liittyvää elinkeinoa ja ylläpitävät kulttuurinsa kielellistä ja aineellista traditiota. Saamelaiset jakautuvat Suomessa kielellisiin ryhmiin, joissa myös perinne poikkeaa toisistaan. Eri alueiden saamelaiskulttuuria jakaa lisäksi yhteisöjen elinolot. Usein puhutaankin metsäsaamelaista, jotka harjoittavat metsästystä, poronhoitoa ja kalastusta, Norjan meri- ja rannikkosaamelaisista sekä liikkuvaa elämää harjoittaneista poro- tai tunturisaamelaisista. Suomessa saamelaisia on noin 7000, Ruotsissa ja Norjassa huomattavasti enemmän.
Kaikkia saamelaiskulttuureita yhdistää elämäntavan ja ympäristön yhtyeenkietoutuneisuus. Saamelaiset ovat historiansa ajan olleet jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristön asettamien ehtojen kanssa. Tämä luontosuhde heijastuu mytologioihin ja kansanperinteeseen. Kulttuurin erityispiirteet ovat muotoutuneet vaativien pohjoisten elinolojen mukaisiksi. Toisaalta saamelainen kulttuuri on mukautunut myös moderniin yhteiskuntaan.
Saamelainen kulttuuri-identiteetti
Saamelaisena pidetään henkilöä, joka puhuu itse saamea tai jonka vanhempien tai isovanhempien joukossa on saamea äidinkielenä puhuva henkilö. Lisäksi määrittelyssä on oleellista se, pitääkö henkilö itse itseään saamelaisena. Saamelaisen identiteetin tunnustaminen on tärkeä osa saamelaisen kulttuurin nykyisyyttä.
Saamelaisten kulttuurin tunnuspiirteitä kannetaan saamelaisten perinteisissä asuissa ja kielessä. Saamenkieli sai Suomessa virallisen aseman 1992. Puvuissa näyttäytyy kunkin alueen erityiset piirteet ja ne ovat siksi tärkeitä saamelaisen identiteetin kannalta. Saamelaisten lippu on toinen keskeinen saamelaisuuden merkki, jolla juhlistetaan saamelaisen kulttuurin paranevaa asemaa 2000-luvun Suomessa. Saamelaista identiteettiä pohditaan myös kuvataiteessa ja musiikissa, joissa perinteinen saamelainen kulttuuri kohtaa valtaväestön kulttuurin.
Muuttuva saamelaisuus
Saamelaisuus on vuosien saatossa joutunut sopeutumaan uudenlaisiin ympäristön vaatimuksiin. Näistä saamelaisuuden kannalta merkittäviä ovat olleet valtiolliset toimet Pohjois-Suomessa ja perinteisiin nautintoalueisiin kohdistuneet käyttöönotot. Saamelaisiin kohdistettiin valtaväestöön sulattamistavoitteita vielä 1900-luvulla. Nyt saamelaisten asema on tunnustettu, saamen kielen asema on parantunut ja saamelaisille on tunnustettu kulttuurinen itsehallinto, jonka toiminta keskittyy saamelaiskäräjille.
Saamelaiset ovat kyenneet säilyttämään etnisen identiteettinsä muuttuneista olosuhteita ja muuttuvista yhteiskunnan vaatimuksista huolimatta. Osa saamelaisista asuu kaupungeissa, heitä on kutsuttu city-saamelaisiksi. Saamelaisväestö on ottanut aktiivisen roolin kulttuuriperimänsä ja kulttuuristen oikeuksiensa puolustamisessa. Saamelaista perinnettä kerätään, opetetaan ja tutkitaan nyt myös akateemisella tasolla. Saamelaisen väestön aseman kannalta on ollut ehdottoman välttämätöntä, että heidän kulttuurinen statuksensa on tunnustettu.