Mikä on hyvinvointivaltio?
Hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan yhteiskuntamallia, jossa sosiaalipoliittisilla ja muilla mahdollisilla järjestelmillä pyritään tukemaan ja takaamaan kansalaisten hyvinvointi. Hyvinvointivaltiot ovat pääpiirteissään syntyneet valtiolliseksi vastaukseksi epävarmuuksiin taloudellisten ahdinkojen ja pulavuosien aikana. Demokraattisissa valtioissa hyvinvointivaltio on saanut kannatusta nimenomaan tuloeroja tasoittavien arvojensa sekä vakuutusluonteisuutensa ansiosta. Hyvinvointivaltio näyttäytyy parhaimmillaan erilaisissa tuissa ja etuuksissa sekä julkisen sektorin palveluissa. Hyvinvointiyhteiskunnan toimijoita ovat mallista riippuen valtio (ja kunnat), työnantajat sekä kolmas sektori (esim. kirkko).
Hyvinvointivaltiomallit
Koska hyvinvointivaltiot ovat syntyneet ja muotoutuneet pitkän ajan kuluessa 1900-luvulla, on niistä yhteiskunnallisten ja kulttuuristen arvojen johdosta tullut hyvin erilaisia. Useimmin hyvinvointivaltiot jaetaan kolmeen ryhmään.
Liberaali hyvinvointivaltiomalli on niin sanottu tarvehankintamalli, jossa valtio takaa sosiaalivakuutuksena vain minimiturvan ja avustukset kohdistetaan vain aivan heikoimmassa asemassa oleville. Pääasiallisesti sosiaaliturva hankitaan yksityisten vakuutusten kautta. Yhdysvallat ovat tämänkaltaisen hyvinvointimallin ääriesimerkki.
Toisena hyvinvointivaltiomallina pidetään mannereurooppalaista konservatiivis-korporatistista mallia, jossa suuri vastuu hyvinvointivaltion toteutumisesta on siirretty perheelle ja kolmannelle sektorille. Työssäkäynti on keskeisin hyvinvoinnin tae.
Kolmas malli on pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli. Pohjoismaissa hyvinvointivaltio perustuu laajoihin julkisen sektorin kaikille tarjoamiin hyvinvointipalveluihin. Pohjoismaissa tulonsiirrot ovat verotuksen kautta suurimmat kaikista hyvinvointivaltiomalleista, eikä suuria tuloeroja ole syntynyt. Samalla malli on mahdollistanut esimerkiksi naisten työssäkäynnin päinvastoin kuin mannereurooppalainen malli.
Hyvinvointivaltion kriisi ja haasteet
Hyvinvointivaltion kriisistä on jossain määrin puhuttu koko sen olemassaolon ajan, sillä yhtenäistä linjaa ei ole voitu vetää siitä, kuinka pitkälle hyvinvointivaltiomalli voidaan viedä. Kärkkäimmillään keskustelua on käyty Suomessa 1990-luvulta eteenpäin laman aiheuttaman rahoitusongelman vuoksi.
Hyvinvointivaltion haasteita ovat rahoituksen löytyminen, mikä on johtanut vaatimuksiin julkisten palvelujen leikkaamisesta. Samaan aikaan lisääntyvä ikääntyvien väestöryhmä edellyttää julkisten palvelujen kehittämistä. Toisena kritiikkinä on osoitettu hyvinvointivaltiollisen verotuksen tuomat kannustinongelmat sekä veropolitiikan seuraukset taloudelle ja kilpailulle. Erityisesti pohjoismaisen mallin nähdään myös passivoivan kansalaisia.