Miten tulevaisuutta ennakoidaan tieteellisesti?
Tulevaisuuden suunnittelu ja ennakointi on tavallista kaikkien ihmisten parissa. Tulevaisuutta voi yrittää ennustaa, mutta varsinainen tulevaisuustiedon syntyminen on monimutkainen prosessi. Asian perusteiden hahmottamista helpottaa ajatus mahdollisista maailmoista. Tulevaisuus on loputon määrä erilaisia potentiaalisia maailmoja ja niihin johtavia polkuja, joista vain yksi toteutuu. Näitä kutsutaan tieteellisessä tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuuspoluiksi. Ennen toteutumista tulevaisuuspolut määrittyvät saavutussuhteista, eli siitä kuinka helposti tai todennäköisesti jokin asia voi olla saavutettavissa. Tulevaisuuspoluilla voi olla erilaisia ja eritasoisia esteitä. Luonnonlain mukaiset ilmiöt ovat yleensä hyvin ennustettavissa, mutta jos ilmiö on niin monimutkainen, että kaaos on sen ilmenemismuoto, sen ennustaminen on vaikeampaa. Jos halutaan edetä kohti tulevaisuutta tiettyä polkua, hahmotellaan skenaario, joka tarkoittaa erityisen merkittävää toteutettavissa olevaa mahdollista maailmaa. Mahdollisen maailman käsitteessä on olennaista, että nykyhetkestä katsottuna tulevaisuuteen on monta mahdollista polkua, jotka vievät kaikki erilaisiin mahdollisiin maailmoihin. Loppujen lopuksi vain yksi polku ja yksi mahdollinen maailma toteutuu.
Erilaisia polkuja: kohti utopiaa tai dystopiaaErilaisten tulevaisuuspolkujen hahmottaminen on osa tulevaisuustiedon syntyprosessia. Tieteiskirjallisuudesta tuttuja käsitteitä, joiden avulla polkuja tuleviin maailmoihin voi arvottaa, ovat esimerkiksi utopia ja dystopia. Utooppinen mahdollinen maailma on tila, jossa asiat joiden toivotaan olevan paremmin tulevaisuudessa, ovat paremmin, jopa parhaalla mahdollisella tavalla. Dystopia on utopian vastakohta. Dystopia on mahdollinen maailma, jossa asiat ovat huonommin kuin nyt, jopa huonoimmalla mahdollisella tavalla. Utopiaa, dystopiaa ja analogiaa käytetään hyväksi tulevaisuusskenaarioissa.
TodennäköisyysteoriatTieteellisessä tulevaisuustiedossa käytetään hyväksi myös todennäköisyysteoriaa. Todennäköisyyksiä voidaan laskea eri lähtökohdista. Puhutaan objektiivisesta todennäköisyydestä, lukumäärätodennäköisyydestä ja subjektiivisesta todennäköisyydestä. Objektiivisen todennäköisyyden mallin mukaan pitkän koesarjan avulla voidaan määrittää tietyn ilmiön suhteellinen frekvenssi, mutta se ei kerro mitään ilmiön yksittäisestä todennäköisyydestä. Objektiivisen todennäköisyyden arvo säilyy samana vaikka suhteellinen frekvenssi vaihtelee. Lukumäärätodennäköisyys saadaan laskemalla: jaetaan suotuisten tapahtumien lukumäärä kaikkien tapahtumien lukumäärällä. Se ilmoittaa tietyn ilmiön suhteellisen lukumäärän verrattuna ilmiöiden joukkoon. Subjektiivinen todennäköisyys kuvaa henkilökohtaista uskoa jonkun tapahtuman todennäköisyyteen, esimerkiksi uskoa siihen, että ohjauskorko nousee, pörssikurssit romahtavat tai muuta vastaavaa.
Arvot ja riskit vaakakupissaTulevaisuustiedon syntymiseen vaikuttavat arvot. Subjektiivisten arvojen perusteella määritellään mikä olisi suotavaa ja toivottavaa, ja mitä ei haluta tapahtuvan. Tapahtumat, joissa jokin menee suunnitelmien vastaisesti, ovat riskejä. Riskien todennäköisyyksiä voidaan laskea. Jotkut tulevaisuuteen liittyvät suunnitelmat ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, että pelkät riskilaskelmat eivät riitä vakuuttamaan tavallisia ihmisiä. Ihmiset luovat tulevaisuudesta kognitiivisia karttoja eli eräänlaisia mielikuvia, jotka eivät perustu puhtaasti todennäköisyyslaskelmille. Itse asiassa maallikoiden käsitys todennäköisyydestä, ehkä hieman yllättäen, ole myötäsyntyinen, vaan opittava asia. Ihmiset ottavat tulevaisuutta pohtiessaan ennen kaikkea huomioon miten riskit kohdentuvat, miten ne hallitaan, voiko hallitsevaan instituutioon luottaa, ja heidän tulevaisuusarvioihin liittyy myös se mitä he asiasta tietävät omien havaintojensa perusteella. Aika on keskeinen arvioitaessa esimerkiksi riskejä. Ajallisesti läheiset hyödyt ja haitat painavat kupissa enemmän kuin ajallisesti kaukaiset hyödyt ja haitat. Ihmisen päätöksissä ja arvioissa tulevaisuudesta vaikutta ennen kaikkea se miten läheisesti asia koskettaa henkilöä itseään. Riskien arviointia yhteisöissä on tutkittu muun muassa riskisosiologian avulla. Tieto yhteisön suhtautumistavoista auttaa tulevaisuustiedon syntymisessä ja voi antaa tieteelliselle tulevaisuustiedolle tarvittavaa objektiivisuutta.
Systeemiajattelu ja mallintaminenTulevaisuustiedon tieteellisessä tuottamisessa erityisellä sijalla ovat systeemiajattelu ja mallintaminen. Systeemiajattelussa todellisuus käsitetään systeemien verkostona, jossa osasysteemit ovat osa kokonaissysteemiä ja osat ja kokonaisuus ovat erilaisissa vuorovaikutussuhteissa toisiinsa. Mallintamisen voi käsittää miettimällä malli-sanan kolmea eri merkitystä. Malli on joko jäljennös tai esikuva. Tieteellisessä ajattelussa malli on myös teorian demonstraatio. Mallintamisen avulla tuotetaan esikuvia ja jäljennöksiä todellisuudesta, yleensä todellisuuden jostain osasysteemistä, ja niiden avulla demonstroidaan, kuinka teoria vastaa todellisuutta. Esimerkki tulevaisuuden mallintamisesta ovat ainakin monimutkaiset ilmastomallit, joiden avulla on laskettu lisääntyvän hiilidioksidin vaikutuksia ilmakehässä.
Kirjallisuus:
TulevaisuudentutkimusToimittaneet: Matti Kamppinen, Osmo Kuusi & Sari Söderlund, SKS 2002.