Evankelisuus
Mitä on evankelisuus?
Evankelisuus syntyi herännäisyyden sisäisistä näkemyseroista 1840-luvulla. Sen johtajana oli tuolloin Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893). Evankelisuuden pääasiallisia kannatusalueita ovat Lounais-Suomi ja Pohjanmaa, aikanaan myös Viipurin seutu. Nykyään evankelisuus on suomalaisista herätysliikkeistä laajimmalle levinnyt, jos asiaa mitataan sillä, kuinka monien seurakuntien alueella liikkeellä on toimintaa.
Evankelisuuden synty liittyy herännäisyyden kanssa koettuihin ristiriitoihin, ja opillisessa mielessä ero onkin selvä. Hedbergin ja myös koko evankelisen liikkeen näkemys uskosta on, että kristitty saa turvallisin mielin uskoa pelastukseensa, joka on annettu hänelle lahjana jo kasteessa. Uskovan ei siis tarvitse odottaa armon kokemusta, vaan hänellä on kristittynä oikeus siihen. Jeesus on jo sovittanut synnit, ja uskova voi tähän luottaa.
Evankelisuus vetoaa usein Lutheriin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin sanomansa vakuudeksi, ja painottaa kasteen ja ehtoollisen merkitystä uskonelämässä. Valoisasta uskonkäsityksestään huolimatta evankelisuus ei ole viime vuosikymmeninä ollut radikaalin moderni liike, vaan sen johto on suhtautunut vastustaen esim. naispappeuteen.
Evankelisuus toimii paikallisten, maakunnallisten ja valtakunnallisten hartaushetkien kautta. Suurimmassa tapahtumassa, Evankeliumijuhlilla käy noin 20 000 henkeä. Nuoriso- ja opiskelijatoimintaa on paljon. Evankelisella liikkellä on myös laaja paikallisosastojen verkosto. Paikallisosastot kokoontuvat evankelisten omissa rukoushuoneissa, mutta paljon toimitaan myös yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon kanssa ja sen tiloissa.