Pehmolelu vai pelastaja?
Pala historiaa
Newfoundlandinkoira on nimensä mukaan kotoisin Newfoundlandista, Kanadasta. Vuonna 1497 portugalilaiset, ranskalaiset, englantilaiset ja baskit saapuivat suurten kalasaaliiden toivossa Newfoundlandin rannikolle tuoden mukanaan koiria vaikuttaen samalla paikalliseen koirakantaan. Eurooppalaisten tullessa he toivat edelleen koiria mukanaan, ja alueen koirakanta muokkautui yhä. Kova ilmasto, eristyneisyys ja rankat fyysiset oltavat tuottivat tämän ison, vahvan, paksuturkkisen koiran, nykyään niin kutsutun newfoundlandinkoiran.
Newfoundlandinkoira eli nöffi tuli tutuksi ja suosituksi myös Englannissa kaupankäynnin yhteydessä. Ensimmäinen koiranäyttely, johon nöffit osallistuivat, pidettiin Birminghamissa vuonna 1860. 18 vuotta myöhemmin aloitettiin rodun rekisteröinti, ja ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1886. Nöffi alkoi tulla tutksi myös muissa Euroopan maissa. Suomeen tuli ensimmäinen nöffi vuonna 1883.
Ensimmäinen maailmansota tuhosi rodun lähes kokonaan, eikä toinen maailmansota parantanut tilannetta, mutta rotu pysyi tuona aikana hengissä Yhdysvalloissa, sillä ennen sotia sinne vietiin paljon koiria varsinkin Isosta-Britanniasta. Suomessa rodun jalostus lähti kunnolla käyntiin vasta näiden sotien jälkeen, ja suomalaisen newfoundlandinkoiran kantavanhemmat ovat 1950-luvulla tänne tuodut Theresia van Drie Anjers ja Pere Noble van Nordwigen. Noihin aikoihin nöffien ulkonäkö oli erittäin kovatasoista. Suomessa syntyi osa tuohon aikaan harvinaisista landseer-värisistä (valkoinen mustin merkein) koirista, ja se herätti huomiota ulkomailla.
Lelukoira?
Komea nöffi herättää kunnioitusta ja toisinaan ehkä varautuneisuuttakin kokonsa puolesta. Karhua muistuttava nöffi on luonteeltaan kuitenkin lempeä ja ystävällinen. Vihaisia nöffejä on hyvin vähän. Koiran perusopetuksesta täytyy huolehtia, oli sitten kyseessä mikä tahansa rotu, mutta suurikokoisten koirien osoittaessa rakkautta ei kaikilla ihmisillä välttämättä riitä huumorintaju. Koiran opettaminen oikealla tavalla ei ole julmuutta, vaan sillä tavoin varmistetaan, että koiralla ja ihmisellä on mukavaa toistensa seurassa. Se on tärkeää, sillä newfoundlandinkoira on erittäin seurallinen.
Nöffin turkki ei ole kunnossapitoa ajatellen helpoimmasta päästä. Kaksinkertainen karvapeite saattaa tuoda ulkoa sisälle monenmoista roskaa, ja pohjavillaan tarttuu helposti pöly ja hiekka. Turkin kunnossa pysymiseen ja iho-ongelmien välttämiseen tarvitaan harjaamista pari kertaa viikossa ainakin vaikeimmista kohdista, joita ovat jalkojen taipeet, korvien taustat ja takapuoli. Kun ei jätä koko urakkaa kuukauden päähän, turkin kunnossapitäminen ei ole kova homma.
Räpylöiden arvoitus
Rodulle ominainen pelastusvietti tekee vesipelastuksesta suositun harrastuksen nöffikansan keskuudessa. Rodun historiaan kuuluu vesi suurena osana, ja suurin osa nöffipennuistakin ymmärtää välittömästi, kuinka vedessä täytyy liikkua, vaikka uisivat ensimmäistä kertaa elämässään. Nöffin fyysiset avut, vettähylkivä karvapeite ja varpaiden välissä olevat räpylät helpottavat vedessä liikkumista. Vesipelastuksessa harjoitetaan koiraa siirtämään esineitä ja ihmisiä vedessä käskyn mukaan. Laji tuli Suomeen vuonna 1989. Kokeet pitävät yllä nöffien pelastusvaistoa, uintitaitoa ja tietysti kuntoa.
Muita harrastuksia
Näyttelyarvosteluissa koiraa verrataan rotumääritelmään. Yksi rotumääritelmässä mainituista ominaisuuksista on väri. 1500-luvun alussa värejä oli runsaasti erilaisia. Silti mustat ja landseerit olivat suosituimmat ja yleisimmät. Värejä olivat mm. black-and-tan, tiikerijuovainen sekä muita harvinaisempia yhdistelmiä. Nykyään rotumääritelmän mukaan hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, ja valkoinen mustin merkein. Näyttelyyn voi osallistua virallisesti rekisteröity koira, joka täyttää Suomen kenneliiton näyttelymääräykset.
Tottelevaisuuskoulutus on myös suosittu harrastus. Koiraa koulutetaan toimimaan käskyjen mukaan ja tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä koirasta robottia. Vaikka kyseessä on koulutus, se on silti harrastus, ja harrastaa voi pilke silmäkulmassa. Tottelevaisuuskoulutuksia järjestetään koirakerhoissa joka puolella Suomea.
Edellämainitut ovat yleisimmät newfoundlandinkoiran kanssa toteutetut harrastusmuodot. Muitakin on toki olemassa, kuten mm. vetoharrastus, koiratanssi, agility ja pelastuskoiratoiminta.
Anna sydämesi
Nöffi kiintyy omistajaansa. Jos se saa rakkautta, se ei unohda sitä, ja onhan meille ihmisillekin vaikeaa luopua koirasta. Ja niinhän sen pitääkin olla. Näin kuuluu lordi Byronin kirjoittama muistokirjoitus newfoundlandinkoiralleen:
”Tässä lepää olento, joka oli kaunis, mutta ei turhamainen, voimakas, mutta ei pöyhkeä, rohkea, mutta ei julma, ja jolla oli kaikki ihmisen hyveet, mutta ei ainuttakaan hänen pahettaan. Nämä säkeet olisivat tyhjää imartelua, jos ne olisi kirjoitettu ihmisen muistolle. Mutta Boatswainin, koiran, muistolle ne tekevät oikeutta, Boatswainin, joka syntyi Newfoundlandissa toukokuussa 1803 ja kuoli Newstead Abbey´ssä 18. marraskuuta 1808.”