Vahva metsästyskoira
Millainen Karjalankarhukoira on ulkonäöltään?
Karjalankarhukoira kuuluu keskikokoisiin koiriin. Sen vartalo on voimakas ja vankkarakenteinen. Turkki on tuuhea ja peitinkarva karkea, pohjavilla on puolestaan pehmeää. Turkin väritys on muutoin musta tai mahdollisesti ruskehtava, mutta päässä, rinnassa, kaulassa, vatsassa ja raajoissa on valkoisia merkkejä. Korvat ovat pystyt ja keskikokoa. Pään muoto on kolmiomainen. Otsapenger on loiva. Kirsun värin tulee olla musta. Karjalankarhukoiran silmät ovat pienehköt ja soikean muotoiset, ja niiden värinä voi olla mikä tahansa ruskean sävy. Kaula on lihaksikas ja siinä on paksu karvapeite. Nahka on poimutonta, eikä kaulassa ole löysää kaulanahkaa. Painoa uroksilla on 25-28 kiloa, nartuilla puolestaan 17-20 kiloa. Ihannesäkä uroksilla on 57 senttiä ja nartuilla 52 senttiä.
Millainen on Karjalankarhukoiran luonne?
Karjalankarhukoira on suosittu etenkin metsästäjien keskuudessa. Sitä käytetään lähinnä hirven ja karhun kaadon yhteydessä. Rodulla onkin vahva metsästysvietti. Karjalankarhukoira on luonteeltaan itsenäinen, mutta ihmisen kanssa hyvin yhteistyöhön kykenevä, joka tekeekin siitä ihanteellisen metsästyskoiran. Aistit ovat hyvin tarkat ja koiralla on myös hyvä suuntavaisto. Karjalankarhukoiraa voi tosin pitää myös seurakoirana, jolloin tulee huolehtia riittävästä liikunnan määrästä.
Millainen on Karjalankarhukoiran historia?
Karjalankarhukoiran esi-isänä uskotaan olevan Komin koira, jota myös nimitettiin syrjäänien koiraksi. Ne ovat lähtöisin Laatokan Karjalasta, Aunuksesta ja Vienasta. Talvisodan alettua rotu väheni rajusti ja meinasi hävitä, koska tuolloin koirista suurin osa oli Laatokan Karjalassa. Pieni koirakanta oli ehtinyt kuitenkin jo tulla Länsi-Suomeenkin, jossa rotu säilyi sodan ylitse varsin koskemattomana. Jatkosodan aikana koiria saatiin vielä lisää ja rotukanta alkoi elpymään. Karjalankarhukoira sai nimensä vuonna 1936. Nykyisin rotua rekisteröidään noin 900 koiraa joka vuosi.