Millaisia ovat kriisin oireet?
Lähimmäisen hitaasti kehittyvää kriisiä on joskus vaikea havaita. Muutokset voivat hiipiä huomaamatta elämään ja kun oireilu on jo vakavampaa herätään huomaamaan lähimmäisen ahdistus. Kriisiin liittyvä oireisto vastaa osin masennuksen oireita. Kriisi voi aiheuttaa masennusta.
Käsittelemättömien tunteiden paine saattaa johtaa eristäytymiseen. Kriisiytynyt ihminen voi alkaa vetäytyä sosiaalisesta kanssakäymisestä lähipiirin kanssa. Toisaalta yksinolokin voi olla ahdistavaa. Ihminen ei enää tiedä mitä haluaa. Päättämättömyys voi johtaa kykenemättömyyteen käydä töissä tai opinnot eivät luonnistu. Ahdistavien ajatusten paine johtaa helposti siihen, että ympäristö saa osakseen ahdistunutta kiukuttelua henkilöltä, joka ei ole ennen kiukutellut. Poikkeava käytös on syytä huomioida.
Ahdistus ja pelkotilat voivat aiheuttaa myös fyysisiä oireita. Hengenahdistus, ruuansulatushäiriöt, heikotus, pyörtymisen tunne ja hikoilukohtaukset voivat olla kriisin aiheuttamia fyysisiä oireita. Keho oireilee, koska henkistä painetta on pakko purkaa. Jos fyysisille oireille ei löydy lääketieteellistä selitystä, lääkäri voi todeta fyysisten oireiden takana olevan kriisin.
Äkillisen onnettomuuden aiheuttama traumaattinen kokemus aiheuttaa ensin akuutin järkytystilan. Onnettomuudessa mukana ollut, mutta vähin vammoin selvinnyt ihminen, saattaa olla sekava ja käyttäytyä ennalta arvaamattomasti. Onnettomuuden uhri voi olla kuin halvaantunut, eikä kykene liikkumaan ilman apua. Uhri saattaa olla myös hysteerinen. Mielialat voivat myös vaihdella äärimmäisyydestä toiseen. Onnettomuuspaikalla uhri saattaa myös puuhastella epäoleellisten asioiden kanssa, joka on järkytyksestä johtuva sijaistoiminto.
Auttajan tehtävä on pitää uhri rauhallisena ja ohjata uhri vaikeissa tapauksissa hoitoon. Akuutti järkytysvaihe voi yhdestä kolmeen päivää. Kun uhri on selvinnyt akuutista järkytyksestä, hän alkaa reagoida tapahtumiin. Kieltoreaktiolla uhri pyrkii torjumaan tilanteen tuottamat tunteet. Syyllisyys, pelko ja suru alkavat nousta pintaan. Kun aikaa on vierähtänyt riittävästi ja tapahtumaan on saatu etäisyyttä, uhri alkaa käsitellä ja jäsennellä tapahtumia. Tunnereaktiot lieventyvät ja uhri kykenee keskustelemaan niistä.