Miten lohduttaa surevaa?
Surun hetkellä ihminen kaipaa lohtua. Sanattomaan suruun riittää usein myös sanaton lohduttaminen. Oikeita sanoja tai vastauksia ei tarvitse etsiä, riittää kun on läsnä ja kuuntelee. Lohduttajalla olisi hyvä olla pitkä pinna, sillä toisinaan hänen täytyy jaksaa kuunnella samaa tarinaa uudelleen ja uudelleen. Hyvä lohduttaja ei koskaan kritisoi tai vähättele, vaan kuuntelee empaattisesti. Lohduttajalta vaaditaan myös kykyä ja rohkeutta tulla toista lähelle, sekä pyrkimystä samaistua toisen suruun. Tärkeintä lohduttajalle on osoittaa, että välittää surevasta.
Lohduttamisen ajankohta on valikoitava tarkasti: liian aikaisin ei kannata alkaa lohduttaa. Shokissa olevaa ihmistä on turha lohduttaa, sillä shokissa ihminen kieltää tapahtuneen, eikä varsinainen surutyö ole vielä alkanut. Shokkivaihe on kuitenkin surun vaiheista lyhyin.
Miten lohduttaa?
Kaikki surevat eri tavoin, joten yhtä oikeaa tapaa lohduttaa ei ole. Joskus surevalta voi suoraan kysyä, mitä voisi tehdä auttaakseen. Taputus olkapäälle, puhelinsoitto tai halaus voivat olla tärkeitä eleitä lohduttajalta. Lapset ovat usein rehellisyydessään hyviä lohduttajia. Sama pätee koiriin, joiden rakkaus on tunnetusti ehdotonta. Joitakin lohduttaa kauneus: tämä kauneus voi olla luonnon, kirkkomusiikin tai vaikkapa sanojen kauneutta.Joskus paras lohduttaminen on sitä, että auttaa surevaa käytännön askareissa. Tällaisia ovat esimerkiksi siivoaminen, ruuanlaitto ja ostoksien tekeminen.