Keitä etruskit olivat?
Etruskit olivat muinaisitalialainen kansa, joka vaikutti Keski-Italian alueella. Etruskien alkuperästä ei vielä ole varmuutta, mutta on arveltu heidän todennäköisesti tulleen Vähä-Aasiasta noin 1000 eKr. ja sekoittuneen Italian alueen alkuperäiskansaan. Toisaalta etruskien on myös arveltu olevan Italian alkuperäisväetöä. Ensimmäiset arkeologiset jäänteet etruskeista ovat 900–700 eKr. Tuolle ajalle sijoittuvat löydöt lukeutuvat Villanova-kulttuuriin. Villanovan kulttuurin on arveltu edustaneen etruskien varhaiskulttuuria.
Etruskien varhaiset asumapaikat sijaitsivat Tiber- ja Arnojoen välissä. Alueella sijaitsi etruskien asutuksen ydinalue, Etruria. Pohjoispuolella Etruria ulottui kelttien alueille ja etelässä vastassa olivat kreikkalaiset siirtokunnat. Etruskien sivilisaatio koostui hajanaisista kaupunkivaltioista, joilla oli yhteinen kieli, uskonto. Etruskien tunnettuja kaupunkeja olivat muun muassa Caere, Veji, Vulci, Vetulonia, Tarquinia ja Populonia. Etruskien mahti perustui kaupankäyntiin ja rannikkoalueiden ja Elban saaren metallivarojen käyttöön. Kauppaa etruskit kävivät kreikkalaisten ja Vähä-Aasian kaupunkien kanssa.
Etruskien haudat ovat paljastaneet erityisen paljon heidän kulttuuristaan. Etruskit hautasivat vainajansa ruumishautauksena. Ilmeisesti etruskit uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään, koska he rakensivat kokonaisia hautakaupunkeja eli nekropoleja vainajilleen. Haudat oli varustettu jokapäiväistä elämää varten, osa esineistä oli kuulunut vainajalle jo hänen eläessään ja osa oli tehty varta vasten hänen haudan takaista elämäänsä varten. Hautojen seinämaalauksista on saatu tarkkaa tietoa muun muassa etruskien puvuista ja koruista. hauta-arkkitehtuurista on voitu päätellä jotain myös etruskien asuintaloista ja muusta arkkitehtuurista. Myöhemmin vaikka polttohautaus yleistyi etruskien keskuudessa, hautauurnan muoto säilyi talonmuotoisena. Arkeologisissa kaivauksissa on löydetty myös etruskien keramiikkaa, peilejä, koruja ja kaikenlaista muuta esineistöä. Heidän kulttuurinsa rakennustaide on ollut korkea tasoita. He käyttivät enemmän holvaus-tekniikkaa kuin kreikkalaiset ja heidän pyörekaarirakenteensa siirtyivät myöhemmin roomalaiseen rakennuskulttuuriin. Etruskien metallityöt olivat myös korkeatasoisia. Etruskit tekivät metalliesineitä, kuten aseita ja kynttelikköjä aina vientiin asti.
Etruskien kieli, etruria, on vaipunut jo unholaan. Etruria ei ollut indoeurooppalainen kieli. On arveltu, että viimeiset etrurian puhujat olisivat olleet roomalaiset ennustajat, jotka joutuivat kristinuskon myötä vainon kohteeksi.Etruskien kulttuuri oli laajimmillaan 500 eKr. 550-luvulla etruskit laajensivat valtaansa pohjoisessa Po-joen laaksoon ja etelässä Latiumiin ja Campaniaan asti. Etruskien mahti perustui pitkälle myös kaupankäyntiin, jota he harjoittivat niin maalla kuin merellä. Etruskien tärkeimmät kaupungit olivat Veiji, Tarquinia, Caere, Populonia, Vetulonia. Ilmeisesti kulttuurin alkuaikoina kaupunkeja hallitsivat kuninkaat, mutta myöhemmin valta siirtyi ylimystölle. Kaupungit muodostivat myös löysiä poliittisia liittoja, jossa uskonnolla oli ratkaiseva merkitys.
Etruskien vaikutusvalta alkoi heiketä 400–300-luvuilla eKr. Roomalaiset valloittivat 396 eKr. Vejin ja vähitellen Etruski kaupunki toisensa perään joutui roomalaisten haltuun. Etruskien kulttuuri sulautui roomalaiseen, heidän kielensä syrjäytyi ja tavat roomalaistuivat. Roomalaiset pitivät varsin pitkään etruskien kulttuuria arvossa, sillä roomalaisilla ylimyksillä oli tapana hankkia lapsilleen etruskilaista syntyperää oleva opettaja. Etruskien kulttuurilla oli vahva merkitys roomalaiseen kulttuurin, vaikka Rooman historiankirjoittajat vähättelivätkin sen vaikutusta. Useat roomalaiset tavat juontuivat etruskien ajalta, muun muassa toga oli alun perin etruskivaate. Myös roomalaisten ennustusperinne pohjautui etruskien kulttuuriin. Roomalaiset ennustajat käyttivät uhrieläimen sisälmyksiä ennustamisessa samoin kuin etruskilaiset olivat tehneet. Samoin molempien kulttuurien ennustajat tarkkailivat ja tulkitsivat luonnon merkkejä, kuten lintujen lentoja.