Mikä pronssikausi oli?
Pronssikausi oli esihistoriallinen ajanjakso noin 5000–2700 vuotta sitten. Maapallon eri alueilla pronssikausi sijoittuu eri ajoille. Pronssi on kuparin ja tinan yhdiste, siinä on kuparia 90 % ja tinaa lujikkeeksi 10 %:n verran. Pronssi oli helppo valaa ja sitä oli hyvä työstää. Pronssikoruista saatiin hyvin näyttäviä ja pronssista valmistetut aseet olivat metallin suhteellisen kovuuden ja sitkeyden ansiosta kestäviä. Pronssikauden louhintamenetelmät olivat tehokkaita ja perusteellisia. Malmin etsijät louhivat kallioon syviä kuiluja ja jopa satoja metrejä pitkiä kaivoskäytäviä. Kallio halkaistiin nuotiolla ja malmin irrotukseen käytettiin kiiloja ja hakkuita.
Vanhimmat merkit kuparin ja pronssin käytöstä
Puhdasta kuparia neoliittisen ajan kulttuurit olivat käyttäneet jo aikaisemmin, esimerkiksi Mesopotamiassa kuparia käytettiin jo 6000 vuotta sitten. Yksi vanhimmista pronssin käyttöön liittyvistä löydöistä on löydetty Karpaattien ja itäisten Alppien alueelta. Alueella 4000 vuotta sitten vaikuttaneen Aunjettutzin kulttuurin nousu perustui alueella oleviin kupari- ja tinaesiintymiin.
Pronssin vaikutus
Pronssin käyttö yleistyi nopeasti, etenkin niiden kulttuurien parissa, jotka jo myöhäisneoliittisella ja kalkoliittisella ajalla olivat tutustuneet kuparin käyttöön. Lisäksi pronssin käytön yleistyminen merkitsi kulttuurista nousua niillä alueilla, jotka olivat omavaraisia tinan tai sen korvaavan arseenin suhteen. Näitä alueita olivat esimerkiksi Aigeianmeren saaret, Kreikka, Latium Italiassa, Espanja, Brittein saaret ja Bretagne. Poikkeuksen muodostivat Pohjois-Saksan ja Etelä-Skandinavian alueet, joihin kehittyi merkittävää pronssiteollisuutta ja kulttuurikeskuksia, vaikka alueet eivät olleet omavaraisia kuparin eivätkä tinan suhteen. Näiden alueiden menestys perustui ilmeisesti Itämeren meripihkan korkeaa kaupalliseen arvoon.