Mikä oli viikinkinaisen asema viikinkiyhteisössä
Viikinkiyhteisössä monilla naisilla, jotka kuuluivat vapaiden kansalaisten yhteiskuntaluokkiin, kuten ylimystöön ja talonpoikiin, oli itsenäistä vaikutusvaltaa ja kunnioitettu asema oman yhteiskuntaluokkansa piirissä. Naisten maailma oli kuitenkin erilainen kuin miesten. Ratkaiseva ero naisten ja miesten asemassa näyttää olevan heidän erilaiset mahdollisuudet toimia perheen ja kodin ulkopuolella. Naisten elämän piiri keskittyi perheen ja kodin yhteyteen kuuluvien asioiden hoitoon ja järjestämiseen. Riimukivissä, joita pysytettiin naisten muistoksi, naisia ylistettiin taitavasta taloudenpidosta ja muista naisille kuuluvien tehtävien hyvästä hoidosta.
Naisen asema avioliitossa
Viikinkiyhteisössä avioliitto oli kahden tasa-arvoisen ihmisen ja heidän perheidensä välinen liitto. Avioituessaan nainen sai kotoaan mukaansa myötäjäiset ja myös mies antoi naiselle jonkin summan ja nämä molemmat sekä myötäjäiset että miehen antama lahjaraha olivat vaimon yksityisomaisuutta. Viikinkinaisen asema avioliitossa oli vahva. Hänellä oli oikeus myös erota miehestään. Mutta aviorikosta viikinkiyhteisössä ei suvaittu, vaan siitä tuli ankara rangaistus sekä miehelle että naiselle. Naisen asema saattoi viikinkiajalla jopa vahvistua, koska miehet olivat pitkiäkin aikoja kaukana sota- ja kaupparetkillään, ja naiset saivat yksin vastata kaikista kotiin liittyvistä asioista.
Naisen rooli kodin ulkopuolella
Naiset eivät kuuluneet perheen ulkopuolisiin yhteisöihin, félageihin , joita eri ammattien harjoittajat, esimerkiksi kauppiaat keskenään muodostivat. Viikinkiyhteisössä naiset eivät luultavasti harjoittaneet käsityöläisen tai kauppiaan ammattia. Muistakin naisten harjoittamista ammateista on lähteissä vain niukasti tietoa. Pohjois-Ruotsissa oli tiettävästi vaikuttanut naispuolinen skaldi eli ylistysrunoilija ja riimukirjoitusten hakkaaja. Keskiajan iiriläiset historioitsijat dramatisoivat viikinkien retkiä Irlannissa, kertomalla heidän hurjista naissotureistaan. Nämä kertomukset eivät kuitenkaan pidä näissä mitoissa paikkansa, vaan viikinkien mukana olleet naiset olivat sotureiden vaimoja, jotka yleensä vietiin lapsineen turvaan taistelujen tieltä. He olivat mukana koska retken tarkoitus oli löytää pysyvä oleskelupaikka siirtokunnan perustamiseksi.
Nainen omistajana ja perijänä
Nainen saattoi omistaa maata tai muuta omaisuutta. Hän peri lastensa omaisuuden, jos he kuolivat ilman perillisiä. Joillakin seuduilla perheen tytär sai perintöosuuden myös vanhemmiltaan, joka tiettävästi oli veljen osuutta pienempi.
Naisen kuoleman jälkeinen elämä
Kuoltuaan nainen varustettiin viikinkikulttuurin perinteiden mukaan hautaansa kuolemanjälkeiseen elämään. He saivat mukaansa taloustavaroita, tekstiilitöihin liittyviä työkaluja, koruja ja joskus mukana oli myös emännän lemmikki, sylikoira. Hautausasioissa soturiylimystössä sukupuoliroolien rajan veto ulottui kaikista pisimmälle. He uskoivat molemmilla sukupuolilla olevan omat tuonelat.