Läheisten tuki
Työttömyyden seurauksena yhteys vanhoihin työkavereihin helposti jää, mutta työttömyys vaikuttaa usein negatiivisesti myös muihin ihmissuhteisiin. Työttömyys koetaan edelleenkin liian usein häpeänä: se syö itseluottamusta, eikä siitä haluta puhua avoimesti. Työttömyyden kohdatessa on kuitenkin äärimmäisen tärkeää pitää yhteyttä muihin ihmisiin. Myös ympäristön olisi ymmärrettävä tämä, ja kyettävä osoittamaan, että ihminen on yhtä arvokas ilman työtä kuin sen kanssa. Ihmiset, joilla on tukenaan perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä voivat sekä fyysisesti että psyykkisesti paremmin kuin sellaiset, joilla ei ole sosiaalista tukea.
Huono-osaisuuden kasautumisen taustalla on kierre, jossa erilaiset sosiaalisen tuen puute, terveysongelmat ja työttömyys ruokkivat toinen toisiaan. Mitä pitempään työttömyys kestää, sitä vaikeampi ihmisen on päästä negatiivisesta kierteestä pois. Tällaisen kierteen murtamisessa keskeiseksi tekijäksi on nostettu yhteisöön kuulumisen kokemuksen merkitys. Yhteisöllisyyden kokemuksella on tervehdyttävä vaikutus. Kun luottamus itseen rakoilee, yhteisön ja yhteiskunnan rohkaisu voi olla kokemus, joka luo paremman perustan eteenpäin menemiselle sekä ehkäisee negatiivisen kierteen.
Ympäristöllä on tärkeä rooli uusien päämäärien saavuttamisessa. Työttömällä ihmisellä saattaa olla omia suunnitelmia työllistymisensä suhteen, mutta hän ei saakaan niiden toteuttamiseen tukea työvoimaviranomaisilta. Tämä voi turhauttaa niin, että ihminen lakkaa kokonaan asettamasta omia päämääriä työllistymiselle. Liian usein työtön ei saa osakseen sitä tukea, joka hänelle kuuluisi. Työttömien kanssa tekemisessä olevien tulisi ottaa tämä huomioon kaikilla tasoilla.