Työttömyys ja syrjäytyminen
Koulutus ja syrjäytyminen - toistensa vaihtoehdot?
Yksi koulutuspolitiikan päämäärä on ollut istuttaa nuori paikoilleen yhteiskuntaan erilaisilla koulutustutkinnoilla. Tutkimukset osoittavat, että koulussa selviytyy helpommin, jos on taustaltaan ja kulttuuriltaan yhteensopiva koulun kulttuurin kanssa. Jotkin opiskelijat eivät syystä tai toisesta sopeudu valtakulttuurin normeihin, ja heillä saattavat jäädä valmiudet niin heikoiksi, etteivät he edes hakeudu mihinkään keskiasteen koulutukseen peruskoulun jälkeen.
Työn saaminen ilman ammattikoulutusta onkin nykyään lähes mahdotonta. Kouluttamattomilla on valittavana huonosti palkattu hanttihomma tai toimeentulotuki. Monet valitsevat mieluummin toimeentulotuen ja sen mukana vapauden – ja syrjäytyvät yhä kauemmaksi työelämästä. Lyhytaikainen työttömyys ei varsinaisesti aiheuta syrjäytymisvaaraa, mutta pitkään jatkuneena se on selvä vaaratekijä syrjäytymiskehityksen muodostumisessa.
Länsimaisen protestanttisen työetiikan mukaisesti ihmistä arvostetaan hänen tekemänsä työn laadun ja määrän mukaisesti. Pitkään työttömänä olleesta yksilöstä tulee kanssaihmisten ja yhteiskunnan mielestä häviäjä, johon on lyöty kielteinen leima. Tämä tietysti vaikuttaa negatiivisesti yksilön kuvaan itsestään, ja hänen on siten entistä vaikeampaa luottaa itseensä.