Millaisia aatteita kristinuskon taustalla on?
Kristinuskon juuret ovat syvällä juutalaisuudessa. Juutalaisuudessa vaikuttanut hasidim-lahko, joka Raamatussa tunnetaan farisealaisuutena, uskoi kuolemanjälkeiseen elämään, viimeiseen tuomioon ja Jumalan kaitselmukseen. Toinen, enemmän Jeesuksen elämään vaikuttanut lahko oli Qumranin veljeskunta , joka tunnetaan essealaisten lahkona. Lahkolle oli ominaista puhtausmääräykset ja pidättäytyminen avioliitosta. Erityisen merkillepantavaa lahkossa oli sen eläminen lopunaikojen odotuksessa. Veljeskunnan uskonnossa olennaista oli pelastuksen tie, joka merkitsee ihmisen vapaaehtoista ja nöyrää alistumista Jumalan sanan tutkimiseen ja puhdistautumista valheesta Jumalan avulla. Tällöin tosi uskonto ei enää olekaan lakihurskauden noudattamista, vaan sydämen puhtautta.
Jeesuksen opetukset muodostavat keskeisimmän kristinuskon aineksen. Tämän opetuksen ytimessä on lähimmäisenrakkaus, jonka mukaan ihmisen on rakastettava lähimmäisiään, joihin kuuluvat kaikki ihmiset. Jumala on isä, joka antaa katuvalle synnit anteeksi: Jumalan antamiin lahjoihin kuuluvat armo, anteeksiantamus ja rakkaus. Jeesuksen opetuksiin liittyy myös vahva eskatologinen piirre. Jeesukseen liittyvät historialliset tapahtumat ovat tärkeä osa kristinuskoa. Jeesuksen ristinkuolema, kärsimys ja ylösnousemus liittyvät keskeisesti siihen, miten kristinuskoa on aikojen saatossa julistettu ja mihin kristillinen toivo perustuu. Jeesuksen opetuslapset alkoivat julistaa pelastuksen sanomaa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen.
Paavalia pidetään toisena kristinuskon perustajana, sillä hän loi kristillisen teologian perustan ja levitti evankeliumia kauas sen syntysijoilta pakanalliseen maailmaan. Paavali näki ensimmäisenä kristinuskon merkityksen yleismaailmallisena oppina, ei vain juutalaisuuden osana. Paavali korotti Jeesuksen ristinkuoleman kautta tapahtuneen syntien sovituksen kristinuskon tärkeimmäksi dogmiksi. Paavalin kirjeet muodostavat erittäin tärkeän referenssin varsinkin kristillisen kirkon läntisen haaran teologialle.Toisen aatehistoriallisen taustan kristinuskolle muodostaa antiikin maailma, juutalaisuuden ohella. Kristinuskossa on joitakin korostuksia, jotka sopivat yhteen myös hellenistiseen ajatteluun. Yksi niistä on kaikkien ihmisten tasa-arvoisuuden korostamisen, mikä liittyi stoalaiseen etiikkaan. Tosin suurin osa antiikin ihmisistä ei uskonut ihmisten tasa-arvoisuuteen. Moniin antiikin filosofisiin järjestelmiin kuului ajatus pelastuksesta: platonistit, stoalaiset ja epikurolaiset omalla laillaan käyttäytyivät uskonnollisen lahkon tavoin. Eettisen, omaan elämään liittyvän totuuden tavoittelu oli näissä filosofisissa koulukunnissa tärkeintä.
Varsinaisesti vasta uusplatonismi, jota mm. Augustinus sovitti kristilliseen ajatteluun, toi kristinuskoon enemmän kreikkalaista ajattelua. Uusplatonismiin kuuluvat ajatukset Jumalasta, joka on olevaisuuden perusta ja maailmasta poiskääntyneestä mietiskelystä, joka tuo yksilölle pelastuksen ja vapautuksen. Erityisesti uusplatonistisia piirteitä kristillisessä teologiassa ovat Jumalan transsendenttiset ominaisuudet kuten ikuisuus, muuttumattomuus, hyvyys ja totuus. Plotinoksen ajattelussa on myös kolminaisuusoppia muistuttava näkemys Jumalasta: jumaluus koostuu Yhdestä, Mielestä ja Sielusta.
Joihinkin kristillisiin lahkoihin ilmaantui myös gnostilaisia aineksia, vaikka valtavirran kristillinen ajattelu perustuikin Uuden testamentin kirjoituksiin, kirkkoisien ajatteluun ja joihinkin hellenistisiin aatevirtauksiin. Aikaa myöden kristillisen ajattelun traditio muovautui, kirkolliskokoukset antoivat normatiivisia ratkaisuja joihinkin teologisiin kiistakysymyksiin ja kehittyi ajattelutapa, jota voitaisiin kutsua klassiseksi teologiaksi. Tärkeimpiä viiden ensimmäisen vuosisadan latinalaisia kirkkoisiä olivat Hieronymus , Ambrosius ja Augustinus.
Lisätietoja: http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_Christianity