Miten moderni teologia suhtautuu darwinismiin?
Sekä biologiaan että teologiaan sisältyy näkemyksiä luonnon suunnitelmallisuudesta, ihmisen paikasta luonnosta ja ihmiselämän merkityksestä. Ennen Charles Darwinin vuonna 1859 julkaisemaa teosta Origin of Species vallitsevana suuntauksena luonnontieteissä tarkasteltaessa luonnon suunnitelmallisuutta oli luonnollisen teologian ajatus Jumalasta luonnon suunnittelijana. Darwin asetti tämän ajatuksen kyseenalaiseksi ja samalla hän asetti teologialle muitakin haasteita.
Nämä haasteet olivat: 1) Raamatun arvovalta. Geologian piirissä Charles Lyellin ja muiden tutkijoiden toimesta oli ajatus nuoresta maapallosta asetettu kyseenalaiseksi jo 1800-luvun alkupuolella ja nämä ajatukset taas olivat ristiriidassa Genesiksen kirjaimellisen tulkinnan kanssa. Tosin Darwinin aikana harvat teologit näkivät maapallon vanhan iän ongelmana, tähän liittyvä evoluutioteorian vastustus sai alkunsa 1920- ja -30 luvun fundamentalismin ja sen perillisen, kreationismin myötä.
2) Ihmisen olemus. 1800-luvulla ajatus ihmisen ja eläinkunnan yhteydestä sai monet teologit vastustamaan ajatusta. Ihminen nähtiin Jumalan kuvana. Tuolloin esiintyi myös teologeja, joiden mielestä darwinismin soveltaminen ihmisen fyysiseen olemukseen oli ”äärimmäisen yhdentekevää”, sillä Raamatun näkemys ihmisestä Jumalan kuvana ei tarkoita ihmisen ruumiillista olemusta, eikä ihmisen erityistä luomista kuvata Raamatussa täsmällisesti vaan myytin keinoin.
3) Ihminen ja yhteiskunta. Evoluutioteorian mukaan ihminen on kehittynyt eläimistä. Tämä asetti monien teologien mielestä yhteiskuntajärjestyksen perusteet kyseenalaiseksi, sillä teologit pelkäsivät, että materialistinen ihmiskäsitys jäytäisi perinteisiä moraalikäsityksiä, jotka olivat juutalais-kristillisessä ajattelussa. Darwinismi vaikutti myös sosiaalidarwinismin nousuun, jossa darwinismia sovelletaan yhteiskuntaan siten, että väitetään yhteiskuntaelämän perustana olevan vahvimpien eloonjääminen. Toisaalla teologi Henry Drummond taas piti evoluutiota Jumalan valitsemana tienä kohti ihmisrodun täydellistymistä.
4) Suunnitelmallisuus ja tarkoituksellisuus luonnossa. Darwinismiin sisältyy ajatus itseään luovasta luonnosta. Tämä ajatus johtaa teologit pohtimaan Jumalaan asemaa suhteessa luontoon. Tarjolla on erilaisia tulkintoja: a) ateistinen, jossa luonnolla ei ole mitään luojaa; b) panteistinen, esimerkkinä Henri Bergsonin vuonna 1907 esiin tuoma elain vital , elämänvoima; c) deistinen, jossa Jumala nähdään lähinnä luonnon ensimmäisenä syynä; 4) puolittainen deismi, jossa Jumala toisinaan myös puuttuu sekä ihmisen että luonnon historian kulkuun eli ns. aukkojen Jumala sekä 5) radikaali teismi, jossa Jumala nähdään aktiivisena toimijana luomakunnassaan.
5) Elämän alkuperä ja olemus. Biologiassa kysymykset elämän määrittelemisestä ja alkuperästä ovat edelleenkin polttavia ongelmia. Pohdinnan kohteena on esimerkiksi se, voiko biologia tai kemia selittää elämän kaikki ilmiöt, missä vaiheessa elämä ilmaantuu kemiallisten prosessien keskeltä tai onko elämän synty maapallon silloisissa olosuhteissa ollut ylipäätään mahdollista. Jotkut teologit katsovat evoluution olevan Jumalan keino luoda uutta, kun taas kreationistit ja fundamentalistit katsovat, että elävien organismien syntyyn elottomasta aineesta (abiogeneesi) liittyy liian alhainen todennäköisyys. Kreationismin eri suuntauksista kehittynein on intelligent design-teoria, joka ei ole riippuvainen Raamatun tulkinnoista, vaan perustaa näkemyksensä darwinismin vaikeuksiin selittää elämän syntyä. Teorian mukaan luonnollisten syiden ohella elämän synnyn selittämiseen tarvitaan älykkäitä syitä.