Ketkä vaikuttavat uusimaalaiseen perinnepöytään?
Uusimaa on perinneruokiensa kanssa yhdistelmä vaikutteita joka suunnalta. Rannikkoalueena kala kuuluu uusimaalaiseen pöytään, mutta Varsinais-Suomen, Hämeen ja Etelä-Karjalan tapaan myös piimäjuusto ja laatikot ovat osa uusimaalaista ruokaperinnettä. Sijaintinsa ansiosta Uusimaa on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestäkin.
Kasvikset kartanoista kansan keskuuteen
Jo varhaisessa vaiheessa 1700-1800 luvuilla Uudellamaalla viljeltiin omenia, raparperia, viinimarjoja ja piparjuurta. Kansa tiesi herkkujen olemassaolon, mutta talonpoikien käyttöön herkut levisivät hieman myöhemmin. Myös kasvisten käyttö levisi kansan keskuuteen kartanoista ja lännen suunnalta. Perunanviljelyn yleistyessä kehiteltiin paljon uusia ruokia ja perunapuuron, eli Inkoon puuron voidaan sanoa olevan rannikkoseudun herkkuja.
Kalaa myös pahan päivän varalle
Kalaa saatiin pyyntiaikana yli omien tarpeiden ja niin sitä ruvettiin mm. suolaamaan pahan päivän varalle. Uusimaalaisia suolakaloja olivat tyypillisimmin silakka ja lahna. Kalaa säilöttiin jonkin verran myös kuivaamalla. Tiukkoina aikoina kuivattua kalaa saatettiin käyttää jopa verojen maksuun. Kalan perinteinen mauste oli ruohosipuli, koska sitä kasvoi villinä rantakallioiden koloissa.
Nykyään Uusimaa on marjaviinien ja luomutilojen luvattu maa. Se on edelleen eri vaikutteiden välissä pyörivä alue ja sieltä on lähtöisin monet uudet innovaatiot.