Mitä kuuluu sisäsuomalaiseen perinnepöytään?
Varsinais-Suomen alueella ruokatalous on vuosisatojen ajan ollut vaurasta ja omavaraista. Kunnon pohjan perinneruoille ovat muodostaneet kalastus ja maanviljelys. Oman leimansa perinteisiin ruokiin ovat tuoneet vaikutteet Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Varsinaissuomalaiset olivat edelläkävijöitä myös uusien puutarha- ja viljelykasvien tuotannossa ja ruoanvalmistustaidon kehityksessä.
Meren antimet
Meri on ollut oleellinen osa ruoan pyydystyksessä, mutta meren yli ovat rantautuneet myös uudet tuulet ja menetelmät. 1300 luvulla Hollantilaisten keksimä sillin suolaus rantautui Suomeen Lounaisen Suomen saariston kautta. Sillin rinnalle vakiintui pikkuhiljaa myös varhaisperunat. Sillin rinnalla paikkansa pitävät myös saariston maustetut silakat, kuten sinappi-, valkosipuli-, yrtti- ja tomaattisilakat. Monet lämpimät silakkaruoat ovat myös saaristosta lähtöisin olevia perinneherkkuja.
Herkkuja omalta pihalta
Saaristolaislimppu eli wari -limppu ja hapan, vartaassa kuivattu leipä, kyrsä ovat nykypäivänä varsinaissuomalaista perinnettä parhaimmillaan. Taitavat emännät valmistavat wari –limpun kuumaan liemeen maltaista ja jauhoista.
Varsinaissuomalaiset vuohenjuustot ovat perinteisiä herkkuja, jotka välillä katosivat melkein kokonaan, mutta paikallisina herkkuina niiden valmistus on taas nykypäivänä elvytetty.
Maakunta on tunnettu myös monista maukkaista makkaroistaan. Viime vuosina perustetut pienet makkaratehtaat jatkavat vuosien perinnettä ja valmistavat kotoisia herkkuja, kuten verimakkaraa, maksamakkaraa, laukkamakkaraa ja perunamakkaraa, joka valmistetaan perunasta ja sisäelimistä.
Koko Suomeen nopeasti levinneet tomaatti, sokerijuurikas, rypsi ja kasvihuonekurkku ovat saapuneet juuri Varsinais-Suomen saariston kautta.