Harri Nordlingin taiteilijaelämää
Jos joskus uskoit illuusioon romanttisesta, boheemista elämäntyylistä taiteilijan tavaksi elää, on parasta katsoa syvemmältä mitä taiteilijan tulee tänä päivänä tehdä turvatakseen jokapäiväisen elämänsä. Luominen on vain alku kaikelle muulle mitä pitää huomioida.
Harri Nordling, suomalainen taiteilija liikkuu luontevasti sekä taiteellisessa että liikemaailmassa. Hän on pääasiassa kuvataiteilija, maalari, mutta upottaa kätensä mihin tahansa materiaaliin josta vain uskoo saavansa aikaan jotain: metalli-installaatiot, kangasdesign jne. Hän on esiintynyt jopa radiossa juontamassa keskusteluohjelmaa. Harri on ihminen, joka ei halua keskittyä vain yhteen alaan. Tämä energinen, blues-brother-tyyppinen mies mustasankaisten silmälasien takaa kertoo piilossa olevasta taiteilijan arjesta.
Harri ei koe itselleen luonteenomaiseksi taiteilija-apurahahakemusten täyttämistä, vaan sanoo sitä turhauttavaksi ajan tuhlaukseksi eikä näe apurahojen koituvan pitkällä tähtäimellä kannattavaksikaan. Sitä vastoin hänen mielestään myös taiteilijoiden on kohdattava ajan vaatimukset välttääkseen taka-alalle jäämisen tai pahimmillaan junasta putoamisen. Ajan henkeen kuuluu jatkuvasti kasvava vaatimus ihmisen omasta vastuusta ja elämässä pärjäämisessä ja tämä pätee myös taidemaailmassa. Odotukset muuttuvat ja kovenevat, ja taiteilijan itsensä täytyy tasapainoilla sekä luomistyön että esille tulemisen välillä.
Asuessaan useita vuosia ulkomailla Harri sukelsi aktiivisesti markkinointiin, mainosmaailmaan ynnä muuhun sellaiseen. Hänellä keksi itselleen loistavan tavan yhdistää busineksen teko taiteelliseen luomiseen. Luomiskausien aikana ja sen mahdollistaakseen Harri järjestää taidekursseja, yksityisnäyttelyitä yrityksille sekä avoimien ovien iltoja ateljeessaan. ”Taidemesenaattien aika on todellakin ohi kauan sitten! Jos haluan taiteeni näkyville, minun on itse se tehtävä. Ja se vaatii busineksen tekoa, markkinointia kuten myös vuorovaikutustaitoja, viestintää, asiakaspalvelua jne. Joskus on vaikea kaiken tämän keskellä löytää aikaa itse taiteen tekemiselle!”
Tätä ei taideyleisö välttämättä tule ajatelleeksi.
Kuinka markkinoinnin suunnittelu vaikuttaa sitten taideuskollisuuteen? Jos taiteilijan on huolehdittava myyntisopimusten aikaansaamisesta tai tehdä taidetta yleisön mieltymykset kohdatakseen, voiko taiteilija silti säilyttää oman tyylinsä teoksissa?
Harri on sitä mieltä, että taiteilijan saavuttaessa tietyn statuksen taideyhteisössä se vaikuttaa myös hänen taiteensa arvostukseen eri tavalla. Tällöin teokset hyväksytään ehkä avoimemmin eikä kritiikki ole välttämättä yhtä raadollista kuin tuntemattomamman taiteilijan kohdalla. Kun taiteilija alkaa saavuttaa mainetta myös hänen varhaisempia töitä aletaan nähdä uudesta näkökulmasta. Taiteilijan aikaisemmin kriittisenä ollut yleisö tulee epävarmemmaksi omasta kyvystään arvostelijana.