Suomen kultakauden omintakeinen symbolisti
Hugo Simbergiä (1873–1917) pidetään oikeutetusti Suomen kultakauden ainutlaatuisena ja merkittävimpänä symbolistina. Simberg tunnetaan piruhahmoistaan ja toisaalta herkistä kuvauksistaan, joita muun muassa Tampereen tuomiokirkon seinämaalaukset edustavat.
Itseoppinut taiteilija
Hugo Simberg aloitti taiteen opiskelun ajan muiden lahjakkuuksien tapaan Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Viipurissa syntynyt taiteeseen kannustavan perheen poika oli opiskellut taidetta jo aiemminkin. Taidekoulun konventioiden ja oppien valossa Simbergin taidetta pidettiin kuitenkin melko kömpelönä. Taiteilijan onneksi hän pääsi 1890-luvun puolessa välissä ihailemansa Akseli Gallen-Kallelan oppiin Ruoveden taiteilija-ateljeehen, jossa hänen omintakeinen tyylinsä viimein sai ansaitsemaansa huomiota. Kannustavassa ilmapiirissä Suomen taiteen mestareiden opissa Simbergin tyyli kehittyi ja kypsyi siihen erityisyyteen, josta hänet yhä tunnetaan.
Simbergin tyyli
Hugo Simbergin taiteella on kahdet kasvot. Hänen alkuperäinen taidekouluissa vieroksuttu tyylinsä on naivistista, kansanomaisiin mielikuvitusmaailmoihin pakenevaa symbolismia. Simberg käytti tekniikoinaan muun muassa temperaa ja työsti teoksensa pinta-alaltaan pienille pohjille. Kuva-aiheet rakentuvat syviä merkityksiä ja kertomuksia sisältävästä pirujen ja tavallisten ihmisten maailmasta. Simbergin naivistista esitystä edustavat muun muassa Talonpoika ja kuolema (1896) ja Kuoleman puutarha (1896).
Simberg työsti taidetta naivismin ohella jatkuvasti myös realismin hengessä toisaalta pitäen kiinni usein aiheiden symboliikasta ja viehtymyksestään mielikuvituksen maailmaan. Muun muassa öljyvärimaalaus Haavoittunut enkeli (1903; samanaiheinen työ myöhemmin 1906 Tampereen tuomiokirkkon seinämaalauksessa) edustaa Simbergin herkän realistista kuvaustapaa yhdistettynä symbolismiin. Periaatteessa teos noudattaa Simbergille tyypillistä kerrontaa, mutta tyyli on hillitympi.
Tampereen tuomiokirkon freskot (1904–1906)
Simbergin uran merkittävämpänä saavutuksena komeilee Tampereen tuomiokirkon seinillä, katossa ja ikkunoissa Simbergin luovuuden osoitus. Kirkon seinämaalauksista vastasivat Simberg ja Magnus Enckel yhdessä. Simberg taltioi seinille jo aiemmin käsittelemiään teemoja – luurankoja, kuoleman puutarhan ja haavoittuneen enkelin. Kirkon lehteriin Simberg maalasi nuorten poikien joukon kantamassa köynnöstä ja kattoon väitetyllä sopimattomuudellaan kohua herättäneen käärmeen omena suussaan. Kirkon maalausten aiheet, kuten kuolema ja luurangot, herättivät epäilyjä pitkän niiden valmistumisen jälkeen. Tästä huolimatta Simbergin voidaan sanoa olevan suomen symbolismin ainutlaatuinen taiteilija.