Kuka oli Joan Miró?
Joan Miró on kiistatta yksi suurimmista taiteilijanimistä, jonka surrealistisia teoksia muistin ja mielikuvituksellisen fantasian maailmasta pidetään edelleen taidemaailman vaikuttavina tuotoksina. Hän syntyi 20.4.1893 Barcelonassa ja opiskeli siellä taidekoulussa sekä Academia Galissa. Vuonna 1920 Miró muutti Pariisiin, jossa sopeutui surrealistien ajatuksiin ja omaksui tyylin myös omaan taiteelliseen näkemykseensä. Vuonna 1983 hän kuoli Mallorcalla, jonne oli muuttanut ensimmäisen kerran jo vuonna 1941.
Miró on itse sanonut muodon olevan hänelle aina merkki jostakin sen sijaan, että se olisi tarkoitus sinänsä. Hän ei myöskään pitänyt muotoa abstraktina. Hän sai aiheita maaluksiinsa irrationaalisuudesta, fantasiasta ja pyrki luomaan teoksistaan visuaalisia analogioita surrealistisesta runoudesta. Unenomaiset näkymät kuten Harlekiinin karnevaali sisälsivät usein myös humoristisia ulottuvuuksia: eläinkuviot, orgaaniset muodot ja oudot geometriset konstruktiot esiintyvät useissa teoksissa. Miró käytti myös kirkkaita värejä kuten sinistä, punaista, keltaista jne.
Mirón maalauksissa voi usein havaita jonkinlaista nostalgista kaipuuta nuoruuden Barcelonaan ja ennen kaikkea sen taidekouluissa saatujen oppien pariin. Tämä ilmenee erityisesti Mirón asetelma-aiheista, joita hän maalasi vakavin mielin 1920-luvulla. Asetelmamaalauksella on jonkinlainen mystinen perinne juuri Espanjassa, jossa ylimaallinen valo muuntaa tutut esineet joksikin muuksi. Mirón asetelmat näyttivät tästä poiketen käsittelevän kuitenkin taidetta, kuten muutkin hänen tuona ajankohtana luomansa teokset. Eräässä kubistiseen tyyliin tehdyssä asetelmassa nähdään elävä jänis ja kukko koripullon ja sanomalehdelle asetettujen savukalan, sipulin, pippurin ja muutaman vihanneksen rinnalla, joiden voi helposti ajatella viittaavan espanjalaiseen asetelmamaalaukseen. Teoksen voidaan tietysti ajatella viittaavan kubismiinkin sen sijaan, että vain yksinkertaisesti osoittaisi kuuluvansa kyseiseen tyyliin.
Mirón kiistaton mestariteos on Maatila , jonka hän maalasi vuosien 1921-1922 aikana vanhempiensa maatilalla. Tämän voi katsoa kuuluvan hänen oman identiteettinsä etsintään kahden eri maailman välillä. Miró vuorotteli Katalonian ja Pariisin välillä, sen perinteen, jossa etsi identiteettiään ja pariisilaisälymystön laskelmoivan maailman välillä, jossa hän seurusteli runoilijoiden ja ajattelijoiden kanssa. Nuo kaksi eri elämänmuotoa näyttivät vetävän häntä eri suuntiin ja Maatila ilmaisee juuri tätä jännitettä: siinä on yhtä aikaa jotain havaittua ja jotakin uneksittua ja muistettua. Miró itse ajatteli maalauksen olevan yhteenveto yhdestä hänen tuotantonsa vaiheesta ja samalla lähtökohta myöhemmälle kehitykselle. Maatilan on sanottu olevan Mirón Guernica. Vaikka Espanjan sodat masensivat taiteilijaa hän itse kuitenkin sanoi elämänsä ja taiteen sisältönä olevan taide eikä antanut sodan kurjuuden vaikuttaa lumistyöhönsä, sillä poliittisena henkilönä häntä ei voi pitää.
Mirón taide on voimakkaan omaperäistä ja parhaimmillaan silloin, kun se käsittelee omaa toteutumistaan. Miró ei keskittynyt pelkästään maalaustaiteeseen vaan kokeili myös muita kuvataiteita kuten etsauksia, litografiaa ja kollaaseja. Keraamiset veistokset saivat hänet kiinnostumaan aiheesta syvemmin ja nykyään Unescon Pariisin rakennusta koristaa kaksi työtä: Wall of the Moon ja Wall of the Sun.