Mikä on rintaraivari?
Vauvan saavuttaessa noin kahden- kolmen kuukauden iän, on suhteellisen yleistä että imetyksestä ei aina tahdo tulla oikein mitään. Vauva touhuaa rinnalla, saattaa imeä juuri sen aikaa että heruminen alkaa ja päästääkin sitten irti maidon suihkutessa ja hetken kuluttua äsken hymyillyt vauva onkin pelkkää karjuvaa suuta.
Noin kolmikuista vauvaa ympäristö kiinnostaa kaikkine äänineen, väreineen ja valoineen. Joillekuille vauvoille rinta kelpaa tässä vaiheessa vain ja ainoastaan tietyssä asennossa ja usein ei todellakaan siinä äidille helpoimmassa mahdollisessa. Helpoimmassa tapauksessa sulkeutuminen hämärään makuuhuoneeseen ja makaava asento saattavat riittää. Vaikeimmasta päästä taas ovat tapaukset, joissa vauva ei suostu tarttumaan rintaan lainkaan, vaan rinnan tarjoaminen ajaa vauvan raivokohtaustilaan. Lapsensa ravinnosta huolissaan olevalle äidille tilanne on tukala ja raskas. ”On kuin vauva ajattelisi minun tarjoavan myrkkyä” tai ”ihan kuin maitooni olisi tullut joku vika” ovat tavallisia tuntemuksia rintaraivarivaihetta potevan vauvan äidillä.
Rintaraivareiden syytä ei tiedetä tarkasti, mutta on selvää että kyse on ohi menevistä kehitysvaiheista. Valitettavasti yhdestä rintaraivarikaudesta selviäminen ei vielä takaa etteikö vastaava kausi tulisi vielä uudelleenkin. Osa äideistä erehtyykin luulemaan että vauva on nyt aivan itse päättänyt vieroittautua rinnasta, eikä enää sen vuoksi suostu imemään. Tästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan vaihe menee kyllä ohitse muutaman päivän tai viimeistään parin viikon kuluessa. Tilannetta väärin tulkitseva tai epätoivoisen huolestunut äiti saattaa turvautua pullomaitoon, jolloin ongelma usein vain pahenee. Jos imetystä on tarkoitus jatkaa, on pullomaitoon turvautuminen harkittava erittäin tarkasti ja siihen olisi turvauduttava vasta kun on perustellusti huoli vauvan ravinnonsaannin riittävyydestä. Huomioon on otettava myös tilanteet, joissa perhe ja etenkin äiti on syystä tai toisesta henkisesti väsynyt ja loppuun ajaettu. Tällaisessa tilanteessa ei ehkä ole energiaa ja resursseja sopivien imetysniksien etsimiseen ja kokeilemiseen, tai mahdollisuutta järjestää imetyshetkistä hiljaisia ja hämärässä huoneessa tapahtuvia, vaikka se useilla vauvoilla auttaakin.
Kokeilemisen arvoisia keinoja ovat mm. vauhdissa imettäminen, eli kävellessä rinnan tarjoaminen ja rauhoittuminen aloilleen vasta imetyksen päästyä vauhtiin, imettäminen vauvan nukkuessa tai puoliunisena, lelujen näyttäminen samaan aikaan voi auttaa jotakuta ja onpa netissä kulkenut sellainenkin niksi, että äiti ripustaa leluja rintaliiveihinsä ja käy kontalleen vauvan yläpuolelle ja tarjoaa siitä rintaa.
Vaikka perusasento onkin imetyksessä ”napa vasten vapaa”, on rintaraivarivaiheessa joskus tarpeen ottaa käyttöön kaikein mielikuvituksellisimmatkin keinot. Tässä on hyvä muistuttaa että kyse on usein vain parin päivän pituisesta ja ohimenevästä vaiheesta jonka jälkeen imetys taas sujuu. Ei siis ole syytä pelätä, että samoihin kommervenkkeihin olisi turvauduttava koko loppuimetyksen ajan.
Rintaraivarivaiheessa vertaistuki on usein parasta tukea. On ihana huomata, että jos itse imettää vauvaansa hänen nukkuessaan ja valveaikana rinta aiheuttaa vain huutoa, niin jossain muussa perheessä ainoa keino voi olla äidin kiipeäminen saunanlauteille ja samanaikainen kovaääninen laulu tai muuta vastaavaa. Rintaraivarivaiheen kokeneilta saa myös lohdullisen tiedon siitä, että vaihe todellakin menee ohitse, eikä sen tarvitse merkitä koko imetyksen loppua.
Vertaistukea voi hakea esimerkiksi eri paikkakuntien imetystukiryhmistä tai sitten virtuaalisena vertaisverkostona toimivasta imetystukilistasta, jonka kotisivu on osoitteessa : http://www.imetystukilista.net/