Mitä ovat virtsateiden tulehdukset?

Virtsateiden tulehdukset ovat toiseksi yleisimpiä lääkärin vastaanotolle johtavia tulehduksia hengitystieinfektioiden jälkeen. Yleisimmin niitä esiintyy naisilla: heistä noin puolet sairastaa ainakin yhden virtsatietulehduksen elämänsä aikana.

Virtsaelimet ja niiden infektioiden luokittelu

Virtsaelimet jaotellaan ylempiin ja alempiin virtsateihin. Alempiin virtsateihin kuuluu virtsaputki sekä virtsarakko, ylempiin virtsateihin munuaiset, munuaisaltaat ja niistä lähtevät virtsajohtimet. Yleisimmin virtsateiden tulehduksissa on kyse alempien virtsateiden tulehduksista eli kystiiteistä, ylempien virtsateiden tulehdukset eli pyelonefriitit ovat harvinaisempia.

Miten virtsatietulehdus syntyy?

Virtsatietulehduksen aiheuttavat bakteerit, jotka ovat yleensä peräisin omasta suolistosta. Näitä bakteereja esiintyy normaalistikin välilihan ja virtsaputken ympäristössä. Yleisimmin kyseessä olevat bakteerit ovat E.coli (70-80% tapauksista) sekä Staphylococcus saprophyticus, enterokokit ja klebsiellat. Virtsaputken ollessa naisilla lyhyt bakteerit kulkeutuvat helposti rakkoon ja aiheuttavat tulehduksen. Rakosta bakteerit voivat nousta edelleen ylempiin virtsateihin ja aiheuttaa tulehduksen jopa munuaisissa. Normaalisti virtsalla on bakteereja tappavaa tehoa ja virtsarakon soluilla kyky torjua tulehduksia mutta näiden puolustusmekanismien heikkeneminen kuten tietyntyyppisten bakteerien esiintyminen altistaa infektioille. Esimerkiksi vaihdevuodet voivat heikentää limakalvopuolustusta ja lisätä näin virtsatietulehduksien riskiä.

Muita virtsatietulehdukselle altistavia tekijöitä ovat mm. virtsateiden kulkuesteet kuten virtsakivet, virtsanjohdinten toimintahäiriöt, virtsarakon tyhjentymisen häiriöt sekä katetrointi. Lisäksi sukupuoliyhdyntä, altistuminen kylmälle, suuren bakteerimäärän pääsy rakkoon sekä rakon harva tyhjennys voivat lisätä riskiä.Toisinaan bakteereita voi myös esiintyä ilman tulehdusta. Tällaista oireetonta tulehdusta ei tarvitse hoitaa, koska se ei ole riski terveydelle. Ainoastaan jos potilas on raskaana, hoito on tarpeen, koska tällöin munuaistulehduksen riski on suurempi.

Oireet

Alempien virtsateiden tulehdus

Rakkotason tulehduksessa tyypillisimpiä oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve sekä kirvely virtsatessa. Lisäksi voi esiintyä kipua tai polttelua alavatsalla, alaselässä tai kyljessä. Myös lievää lämmönnousua sekä pahoinvointia voi esiintyä. Virtsa voi olla sameaa, veristä ja tuoksua voimakkaalle. Joskus pelkkä pahoinvointi tai virtsankarkailu voi ilmentää tulehdusta.

Ylempien virtsateiden tulehdus

Mikäli virtsateidentulehduksen yhteydessä esiintyy korkeaa kuumetta, yleistilan heikkenemistä, voimakasta selkäkipua sekä pahoinvointia, kyse on todennäköisesti munuaistason tulehduksesta.

Uretraalinen oireyhtymä

Toisinaan kirvelyä ja oireita saattaa esiintyä ilman tulehdusta, tällöin syynä voi olla psykologiset tekijät, hiivatulehdus, kylmän, kuukautisveren, siteiden tai kylpyveden kemikaalien aiheuttama ärsytys. Usein oireiden takana voi olla myös sukupuolitautien aiheuttajana tunnettu klamydia. Virtsateiden tulehduksen jälkeen myös limakalvot voivat olla pitkään herkkiä. Joskus puolestaan tulehdus voi rajoittua pelkästään virtsaputkeen eikä se näy tällöin aina virtsakokeessa.

Diagnoosi

Diagnoosi perustuu yleensä tyypillisiin oireisiin. Mikäli potilas on nainen, jolla on ollut aiemmin virtsatientulehduksia eikä hänellä ole perussairautta, hoito voidaan aloittaa ilman laboratoriotutkimuksia. Tarvittaessa otetaan virtsanäyte, tällöin olisi pyrittävä siihen että virtsa on ollut rakossa vähintään neljä tuntia. Virtsanäytteestä todetaan liuskakokeella onko siinä valkosoluja, punasoluja tai nitriittiä. Tarvittaessa tehdään virtsanviljely ja herkkyysmääritys bakteerille. Jos potilaalla on perussairaus, raskaus, pitkään jatkuneet oireet, huono hoitovaste, jatkuvasti uusiutuva tulehdus tai aihe epäillä munuaistason tulehdusta, on suositeltavaa tehdä virtsanviljely. Munuaistason infektiota epäillessä tutkitaan myös veren tulehdusarvot.

Hoito

Kotihoito

Lieviä oireita voi helpottaa ensi alkuun kotona juomalla runsaasti, esimerkiksi happamia marjamehuja, syömällä c-vitamiinia ym. Runsas juominen puhdistaa rakkoa bakteereista ja hapan ympäristö estää bakteerien kasvua. Joskus tulehdus voi parantua jopa itsestään mutta mikäli oireet kuitenkin ovat voimakkaat tai jatkuvat pitempään kuin kolme päivää, on syytä hankkia antibiootit.

Alempien virtsateiden tulehdusten hoito

Rakkotason tulehdukseen hoitoon käytettäviä antibiootteja ovat tavallisesti trimetopriimi, nitrofurantoiini ja pivmesillinaami. Hoitoaika on yleensä 3-7 vuorokautta.

Ylempien virtsateiden tulehdusten hoito

Munuaistasontulehduksia voidaan myös hoitaa suun kautta otettavilla antibiooteilla, mikäli potilas on hyväkuntoinen. Tällöin hoitoaika on yleensä pidempi, 10-14 vuorokautta. Yleisimmät antibiootit ovat sulfa-trimetopriimi sekä fluorokinolonit. Korkeakuumeisten ja huonokuntoisten potilaiden hoito aloitetaan yleensä sairaalassa.

Estolääkitys

Jos tulehduksia esiintyy vähintään kolme kertaa vuodessa voidaan harkita 3-12 kuukauden estolääkitystä, joka suojaa potilasta uusilta infektioilta ja antaa limakalvoille aikaa tervehtyä.

'Kontrollinäyte'

Alempien virtsateiden tulehduksen jälkeen kontrollivirtsanäyte ei ole tarpeen, näyte on otettava ainoastaan jos tulehdus on ylettynyt munuaistasolle tai jos potilas on raskaana.

Jatkotutkimukset

Virtsateiden kuvantamistutkimuksia ei tarvitse tehdä toistuvissakaan tulehduksissa, vaan ainoastaan erikoistapauksissa kuten pyelonefriitin uusiutuessa.

Ennaltaehkäisy

Runsas juominen, etenkin happamat mehut ja ennen kaikkea karpalo estävät virtsatietulehdusten syntyä ja bakteerikannan kasvua rakossa. On myös hyvä tyhjentää rakko usein. Mikäli tulehdukset liittyvät yhdyntään, on yhdynnän jälkeen hyödyllistä virtsata, koska se saattaa ehkäistä infektion syntyä. Joillekin myös kylmettyminen ja uinti aiheuttaa oireita ja tällöin niitä tulisi mahdollisuuksien mukaan välttää. Yleensäkin hyvä henkilökohtainen hygienia on hyödyksi tulehdusten estämisessä.