Millainen työkulttuuri Etelä-Euroopan maissa on?
Kulttuuri on perinteiden, tapojen ja arvojen kokonaisuus, joka on kasvanut vähitellen tietyssä kulttuuripiirissä eläneiden ihmisten kautta. Siihen kaikkeen vaikuttavat paitsi yhteiskunnassa vallitsevat normit ja lait niin myös mahdollisesti maan ilmasto-olot ja maantieteellinen sijainti. Liike-elämässä protokolla- ja etikettisäännöstö vaikuttavat etupäässä siihen kuinka eri maissa asiat hoidetaan. Vaikka Keski- ja Etelä-Eurooppa onkin maantieteellisesti hyvin lähellä Suomea ja sen lähialueita, voi alueilla tavata kuitenkin työkulttuureissa omia erikoispiirteitä.
Eurooppa jakautuu karkeasti ottaen latinalaiseen, saksalaiseen, englantilaiseen ja itäeurooppalaiseen työkulttuuriin. Jokaisen ryhmän sisällä on tietysti vielä pienempiä alueellisia työkulttuureja ja kulttureja piirteineen.
Etelä-Euroopassa työntekijöiden ja työnjohtajien välillä on usein kuilu, joka erottuu selkeästi erityisti puhutteluissa. Teitittely on yleistä ja sinuttelu ei ole suositeltavaa johdon ja alaisten välillä. Tervetimistavat vaihtelevat hieman maasta riippuen. Keski- ja Etelä-Euroopassa kätellään jatkuvasti, mutta käsisuudelmat ja poskisuudelmatkin ovat arkipäiväisiä tervehtimistapoja ja ne näkyvät yleisesti työpaikoillakin. Erityisesti ranskalaisten, espanjalaisten, portugalilaisten ja italialaisten kanssa tervehtimistaitojaan pääsee kokeilemaan kaikessa monipuolisuudessaan. Tittelit ovat myös arvossaan ja niitä käytetään ahkerasti puhuteltaessa.
- Kun vastakkain ovat britit ja suomalaiset työntekijät, saattavat suomalaiset erottua jopa liiankin rentoina ja välittöminä kovin muodollisten brittien rinnalla, jotka noudattavat tarkasti maassa vallitsevia muodollisuussääntöjä. Hyvä yleiskieli ja sen osaaminen ja siisti pukeutuminen on työpaikkalla monissa maissa ehdotonta. Small talk &8211; eli pienimuotoinen jutustelu ajankohtaisista asioista ja päivän kuulumisista on arkea luonnollisimmillaan.
- Kiivaat keskustelut, analysointi ja jopa väittelyt ovat työpaikan arkea eteläisissä maissa. Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa kosketuksen työkulttuuriin saa jopa tavallinen reppumatkaaja, jos sattuu käyskentelemään vaikkapa rakennustyömaiden lähistöllä, joilla sattuu ja tapahtuu &8211; rakennustikkaillaan heiluvat työmiehet antavat sanan sanasta ja arkkitehtien kanssakin väitellään piirustuksista ääntä säästämättä. Joskus tuo niin sanottu &8221;latinotemperamentti&8221; voikin vaikuttaa suomalaisesta työntekijästä rajulta, hyökkäävältä ja jopa aavistuksen verran päälle käyvältä, ja sitä se onkin, jos ei osaa pelisääntöjä. Hiljaisuus ei ole noissa maissa hyve, vaan sanankäyttö ratkaisee usein, millaisena työntekijänä jotain pidetään.
- On syytä tiedostaa, että eri kulttuureissa Euroopan sisälläkin on niin sanottuja &8221;tabuaiheita&8221;, joista ei kannata mennä liikelounaalla puhumaan, ellei halua myttyyn menneitä suhteita ja kieroonkatsomista jälkeenpäin. Uskonto, palkat ja yksityiselämä eivät ole yleensä puheenaiheiden listalla työelämän pyörteissä.
Työajasta on huomioitava seuraavaa: alle 37 tunnin työviikkoa tehdään yleisesti Hollannissa. Yli 40 tunnin työviikkoon ylletään Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa. Loput maat sijoittuvat näiden maiden väliin työaikavertailuissa eli näin yhteenvetona voidaan ajatella, ettâ etelässä työpäivällä on selvästi enemmän mittaa kuin pohjoisessa. Jopa Saksassa työpäivälle tulee mittaa keskivertoaika, vaikka usein uskotaankin saksalaisen kulttuurin olevan hyvin työkeskeistä.
Arvomaailma ja ihmiskäsitys ovat Euroopassa paljolti samat kaikissa maissa. Samantyylinen kulttuurillinen, taloudellinen ja poliittinen kehitys on johtanut tiettyyn yhdenmukaisuuteen. Voidaan sanoa, että viranomaistahoihin ja oikeuslaitokseen Euroopassa voi luottaa. Työhön ulkomaille lähtevä tietääkin siten olevansa jo paljon turvatummilla ja vakaimmilla vesillä kuin muilla mantereilla, joilla kyseiset instanssit eivät arkea välttämättä turvaa.