Kuka on Andreï Makine?
Andreï Makine syntyi Venäjällä 1958, josta vuonna 1987 hän muutti ranskaan, ja aloitti kirjailijan uransa tuolloin 30-vuotiaana. Venäläisyyttä hän ei kuitenkaan päässyt kokonaan pakenemaan sillä venäläinen kulttuuritausta ja jonkinlainen haikeus kotimaataan kohtaan on aistittavissa kaikissa hänen teoksissaan. Fiktiivisyydestä huolimatta hänen teoksensa voidaan nähdä heijastavan kirjailijan omaa menneisyyttä ja elävää suhdetta slaavilaisuuteen.
Vuonna 1995 Makine nousi kansainvälisen kirjallisuusmaailman tietoon teoksellaan Le Testament francais (suom. Ranskalainen testamentti). Jo tätä ennen Makine oli aloittanut kirjoittamisen. Venäläisen taustansa vuoksi hän oli joutunut käymään taistelua saadakseen teoksiaan julkaistua. Hänelle sanottiin ettei kukaan osta venäläisen kirjailijan ranskaksi kirjoittamia teoksia, eikä ensimmäisiä teoksia (La Fille d’un hero’s de l’Union sovietique ja Confession d’un porte-drapeau dechu) edes haluttu esilukea. Makine joutui turvautumaan valkoiseen valheeseen sanomalla niiden olevan käännöksiä venäjänkielisistä alkuteoksista. Sinnikkään kustantajan vaatiessa alkuperäisteosta nähtäväksi Makinen täytyi todella kirjoittaa toinen teoksista myös venäjäksi vakuuttaakseen kustantajan.
Le Testament francais sen sijaan julkaistiin jo ilman kuvitteellista kääntäjää. Pian teos palkittiin muun muassa Ranskan kirjallisuuden kahdella arvostetuimmalla Concourt ja Medicis palkinnoilla ja sitä on myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta ympäri maailman.Makinen kirjallisuuden sanotaan muistuttavan hänen elämäntyyliään tai päinvastoin. Hän elää yksinkertaista ja korutonta elämää pienen Pariisin asuntonsa ja Ranskan maaseudulle rakentamansa izba-tyylisen mökkinsä välillä. Hänen syvällinen ja filosofinen luonteensa näkyy myös hänen teoksissaan sanojen ja lauseiden tyylikkäänä yhteensulautumisena. Kurinalaista elämää ilmentävät myös tiukka taloudellisuus: hänen sanotaan elävän leivällä, maidolla ja teellä sekä kirjoittavan käsikirjoituksensa käsin paperille.
Makinen teoksissa keskeisiä aiheita ovat rakkaus, venäläisen elämän muuttuminen ja haikeus sekä läntisen maailman kiehtova tuntemattomat mahdollisuudet, joita kirjailija taidokkaasti tulkitsee hiljaisesti ja runollisesti. Yhteisenä teemana teoksissa on myös lähteminen, mitä Makine käsittelee oman elämän kokemuksensa kautta. Vanhan hylkääminen, kuihtuminen tai katoaminen, kaipaus ja odottaminen esiintyvät yhä uudelleen hänen teksteissään, mutta ei koskaan kyllästyttävänä tai vanhan toistona. Päinvastoin Makinella on taito käsitellä tuttuja teemoja yhä uusien tilanteiden kautta ja siten säilyttää kiehtova raikkaus teoksissaan.