Modernistisen proosan taitaja
Kirjailijanura
Meri julkaisi esikoisteoksensa novellikokoelman Ettei maa viheriöisi vuonna 1954. Seuraavaksi vuonna 1957 ilmestyi klassikoksi muodostunut romaani Manillaköysi , joka kertoo Keppilän Joosesta. Joose sitoo ympärilleen löytämänsä köyden salakuljettaen sen rintamalta kotiinsa. Tiukkaan kiedottu köysi saa Joosen sekavaksi ja kotona Joosen vaimo leikkaa vaivoin haalitun köyden irti Joosen ympäriltä. Manillaköyttä pidetään kansainvälisesti suomalaisen modernistisen proosan maineikkaimpana edustajana.
Veijo Meren kirjallinen tuotanto on hyvin laaja. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi novelleja, runoja, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on myös kääntänyt ulkomaista kirjallisuutta, muun muassa August Strindbergin teoksen Mestari Olavi ja William Shakespearen kuuluisan näytelmän Hamlet. Meren tuotanto on saanut tunnustusta myös ulkomailla ja hänen teoksiaan on käännetty yli 20 kielelle.
Kaunokirjallisuuden lisäksi Meri on kirjoittanut runsaasti tietoteoksia, tutkielmia ja esseitä. Hän on erikoistunut erityisesti Aleksis Kivenelämään, jota käsittelevät teokset Aleksis Stenvallin elämä , Elol saarel tääl ja näytelmä Aleksis Kivi. Meri on kirjoittanut myös Mannerheimin elämäkerran C.G. Mannerheim, Suomen marsalkka vuonna 1988. Meren kirjoittamat esseet käsittelevät muun muassa Kafkaa ja Gogolia. 1990-luvulla Meri kirjoitti teossarjan Suomen historiasta esihistoriasta vuoteen 1940: Maassa taivaan sarana (1993), Huonot tiet, hyvät hevoset (1994), Ei tule vaivatta vapaus (1995) ja Suurta olla pieni kansa (1996).
Meren tuotanto edustaa modernistista proosaa. Hän on tehnyt paljon kokeiluja eri kirjallisuuden keinoilla ja hyppinyt lajista toiseen. Hänen teoksissaan realistiset todellisuudenkuvaukset muuttuvat usein absurdeiksi ja groteskeiksi asetelmiksi, joissa kausaalisuhteet mutkistuvat mielettömyydeksi. Meren teoksissa sota-aika ja sodan seuraukset ovat hyvin vahvasti läsnä, vaikka hän ei varsinaisia sotakirjoja ole kirjoittanutkaan.
Palkintoja ja nimityksiä
Meri on saanut tuotannostaan lukuisia palkintoja. Hänelle on myönnetty Kirjallisuuden valtionpalkinto seitsemän kertaa. Lisäksi hän on saanut muun muassa Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1972, Sillanpää-palkinnon 1963 ja Otavan juhlavuoden kunniapalkinnon 1980. Teoksestaan Kersantin poika hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1973. Vuonna 1964 Meri sai Yleisradion kuunnelmapalkinnon ja vuonna 1997 Ruotsin huumoriliiton palkinnon.
Vuosina 1975-1980 Meri toimi taiteilijaprofessorina. Vuonna 1990 hänet vihittiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Vuodesta 1988 Meri on toiminut Suomen Kirjallisuuden liiton puheenjohtajana. Vuonna 1998 tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi.
Teoksia
- Ettei maa viheriöisi (1954)
- Manillaköysi (1957)
- Irralliset (1959)
- Vuoden 1918 tapahtumat (1960)
- Sujut (1961)
- Tilanteita (1962)
- Peiliin piirretty nainen (1963)
- Tukikohta (1964)
- Everstin autonkuljettaja (1966)
- Yhden yön tarinat (1967)
- Suku (1968)
- Sata metriä korkeat kirjaimet (1969)
- Kersantin poika (1971)
- Morsiamen sisar ja muita novelleja (1972)
- Leiri (1972)
- Aleksis Stenvallin elämä (1973)
- Kuviteltu kuolema (1974)
- Mielen lähtölaskenta (1976)
- Toinen sydän (1978)
- Goethen tammi (1978)
- Jääkiekkoilijan kesä (1980)
- Ylimpänä pieni höyhen (1980)
- Tuusulan rantatie (1981)
- Sanojen synty (1982)
- Elon saarel tääl, Aleksis Kiven taustoja (1984)
- Runoilijan kuolema (1985)
- Kevät kuin aamu (1987)
- C.G. Mannerheim – Suomen Marsalkka (1988)
- Lasiankeriaat (1990)
- Kun (1991)
- Maassa taivaan saranat – Suomalaisten historia vuoteen 1814 (1993)
- Huonot tiet, hyvät hevoset – Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870 (1994)
- Ei tule vaivatta vapaus – Suomi 1870–1920 (1995)
- Suurta olla pieni kansa – Itsenäinen Suomi 1920–1940 (1996)