Nuoruusvuodet
Nuoruusvuodet
Milan Kundera, Tšekkiläinen kansainvälisesti tunnettu nykykirjailija syntyi 1929 keskiluokkaiseen korkeakulttuuria harrastavaan perheeseen. Oman taiteellisen kontribuutionsa Kundera antoi pianon soitolle ja musikologian opinnoille, mikä ei osoittautunut turhaksi, vaikka hän ei muusikon uraansa jatkanutkaan. Musiikinopintojen vaikutus ilmenee useissa myöhemmissä kirjallisissa teoksissa. 1940-luvun lopulla Kundera aloitti kirjallisuuden ja estetiikan opinnot Charles Universityssä, josta hän pian siirtyi elokuvaopintoihin, ensin ohjaamista ja myöhemmin käsikirjoitusta.
Jo kahdenkymmenen ikävuoden saavuttaessaan hänet tunnustettiin maansa tärkeäksi kirjailijaksi ja intellektuelliksi. Tämä johtui hänen teostensa ja ajatuksiensa provosoivasta sisällöstä, joka aiheutti vilkasta julkista keskustelua ajan hengestä. Uransa alkuvaiheessa monien kollegojensa tavoin Kundera tunnusti kommunismia ja liittyi kommunistiseen puolueeseen 1948, josta hänet kuitenkin erotettiin 1950. 1956 hänet hyväksyttiin uudelleen puolueen jäseneksi, mutta erotettiin jälleen 1970. Tällöin hän oli jo erkaantunut kommunismin aatteista totalitarismin aiheuttamien traumaattisten kokemusten kautta. Poliittisilla ajatuksilla oli kuitenkin vaikutusta hänen myöhemmälle uralleen ja teoksiinsa, joissa useissa käsitellään kommunismia ja sen vaikutuksen alla olevaa elämää.
Filosofia ja teokset
Vaikka Kunderaa ei voi pitää varsinaisesti filosofina, näkyy hänen teoksissaan vahva filosofinen ajattelu ja teemojen käsittely. Hänellä on kyky luoda riippumaton maailma jokaiseen teokseensa, jota hän analysoi ja kyseenalaistaa filosofisista näkökulmista. On Kunderan kirjallisuudessa sanottu ilmenevän myös semioottisesti kunnianhimoista merkkien struktuurista käsittelyäkin. Merkeillä leikittelyn kautta Kundera kykenee taidokkaasti osoittamaan ihmisen olemassaolon avoimuuden lukemattomille mahdollisuuksille.
Kundera aloitti kirjallisuuden julkaisemisen 1945 kääntämällä venäläisen Vladimir Mayakovskyn runoja. Ensimmäisen kirjansa hän julkaisi 1953, mikä sisälsi kokoelman lyyristä runoutta. 1962 Kundera kokeili ensimmäisen kerran kykyjään näytelmän käsikirjoittajana, ja näytelmää ” Avainten omistajat ” esitettiinkin onnistuneesti Prahan Kansallisteatterissa.
Suomalaisten tietoisuuteen Kundera tuli viimeistään 1984 julkaistun The Unbearable Lightness of Being -teoksen (suom. Olemisen sietämätön keveys) filmatisoinnin kautta. Toki kirjallinen teos oli myös suosittu, mutta suurimmillaan lukijakunta oli vasta elokuvan ensi-illan jälkeen. Tästä alkoi kirjailijan suosio Suomessa, mitä on kasvattanut 1990-luvulla aloitettu ”kolmen I:n” trilogia: Immortality , 1990 (suom. Kuolemattomuus), Identity , 1996 (suom. Identiteetti) 1996) ja Ignorance , 2000 (Tietämättömyys ).