Vladimir Nabokov
Yhteiskuntaluokkansa puolesta valkoisten leiriin kuuluneet Nabokovit pakenivat vuoden 1917 vallankumousta ensin Krimin niemimaalle ja sieltä vuonna 1919 Ranskan kautta Englantiin, missä Vladimir aloitti opintonsa Cambridgen yliopistossa. Kolmea vuotta myöhemmin Vladimir seurasi perheensä jäseniä Berliiniin, minne he olivat monen muun vallankumousta länteen paenneen venäläisen tavoin asettuneet.
Vladimir Nabokovin runoja ja käännöksiä oli julkaistu opiskelijoitten lehdessä jo hänen kouluaikoinaan. Vuodesta 1920 alkaen hän julkaisi lyhyitä kaunokirjallisia tekstejä Berliinissä ilmestyneessä liberaalissa venäläislehdessä Rul taiteilijanimellä Sirine. Samaan aikaan hänen perhosia käsitteleviä tieteellisiä artikkeleitaan alettiin julkaista englantilaisissa tiedealan lehdissä. Kirjallisuus ja käännökset eivät olleet Nabokovin ainoa intohimo. Perhosten tukiminen vei suuren osan hänen ajastaan, kuten myös shakkipelin ongelmat ja strategiat.
Nabokovin ensimmäinen – venäjänkielinen – romaani, Mashenka , ilmestyi vuonna 1926. Hänen seuraava romaaninsa Kuningas, rouva, sotamies (Korol, dama, valet) ilmestyi kahta vuotta myöhemmin. Nabokovin teokset herättivät ansaittua huomiota maanpaossa elävän venäläisväestön keskuudessa. Luzinin puolustuksen (Zashchita Luzina, 1930) myötä Nabokovin kerrontataide kehittyi täydelliseen muotoonsa.
Kirjallinen menestys ei kuitenkaan riittänyt takaamaan Nabokovien (Vladimir oli mennyt vuonna 1925 naimisiin Vera Slonimin kanssa ja vuonna 1934 syntyi heidän poikansa Dmitri) hyvinvointia. Hitlerin valtaannousu vuonna 1933 heikensi Nabokovien tilannetta monin tavoin. Vera, joka oli juutalainen, menetti työpaikkansa ja hänen turvallisuutensa oli uhattuna. Vuonna 1937 perhe pakeni vaikeutuvia olosuhteita Pariisiin.
Nabokovin ranskankielinen ura kattaa vain yhden esseen ja kertomuksen Mademoiselle O. Sen sijaan Nabokovin ensimmäinen englanninkielinen romaani, Sebastian Knightin todellinen elämä (The real life of Sebastian Knight), valmistuu vuonna 1939. Vuotta aiemmin Nabokov oli kirjoittanut uudestaan englanniksi romaaninsa Camera obscura. Uuden version nimeksi tuli Laughter in the dark , ja se oli hänen ensimmäinen Yhdysvalloissa julkaistu teoksensa.
Vuonna 1940 Nabokov muutti perheineen Yhdysvaltoihin. Hän opetti kirjallisuutta Wellesley Collegessa ja sai perhostutkijan viran Harvardin eläintieteellisestä museosta. Samalla hän jatkoi kirjoittamista. Vuonna 1944 julkaistiin Nabokovin Nikolai Gogolia käsittelevä teos. Hän myös käänsi englanniksi alunperin venäjäksi kirjoittamiaan kertomuksia ja novelleja.
Nabokovin tunnetuin teos on Lolita , joka valmistui vuonna 1953, mutta julkaistiin vasta kahta vuotta myöhemmin pariisilaisen kustantajan toimesta. Ilmestyessään 1958 Amerikassa kirja herätti välittömän skandaalin aiheensa takia – se käsittelee keski-ikäisen miehen pakkomielteistä rakkautta nuoreen tyttöön – eikä Nabokov päässyt koko myöhemmän uransa aikana eroon sen synnyttämästä maineesta. Stanley Kubrick teki elokuvan perusteella elokuvan, johon Nabokov itse muokkasi käsikirjoituksen.
Nabokov oli saanut Yhdysvaltojen kansalaisuuden vuonna 1945, mutta 1960-luvun alussa Vera ja Vladimir Nabokov jättivät lopullisesti taakseen uuden kotimaansa. He asettuivat asumaan Sveitsiin. Nabokov jatkoi kirjoittamista uupumatta elämänsä loppuun vuonna 1977 asti. Hänen myöhäisten vuosiensa tuotanto sisältää sekä englannin-, että venäjänkielisiä tekstejä.
Nabokovin tyylistä Lolitan aiheuttamasta provosoivan kirjailijan maineesta huolimatta Nabokovin tuotannon painopiste sijaitsee aivan muualla.Nabokov on kerronnan ja strategioiden mestari. Hänen teoksensa ovat täynnä yllätyksiä, jotka liittyvät yhtä lailla juonenkäänteisiin, kertojan hahmoon kuin kielellisiin seikkoihin.
Alkukauden tuotantoa lukuunottamatta hänen tyylilleen on tyypillistä pääasiassa kertojan maailmankatsomuksesta välittyvä äärimmilleen viety subjektiivisuus, jonka seurauksena kuvattu todellisuus saa helposti groteskeja ja painajaismaisia piirteitä. Nabokov leikittelee fiktiivisyydellä kutsuen ikäänkuin lukijansa tarkkailemaan lähempää kaunokirjallista illuusiota. Lisäksi Nabokov on kielellinen virtuoosi, joka hallitsee viimeistä yksityiskohtaa myöten käyttämänsä kielet.