Kuusipeura

Kuusipeura on yksi viidestä hirvieläimestämme (heimo Cervidae). Meikäläinen kuusipeurakanta on Ruotsista tuotujen istukkaitten jälkeläisiä. Alkujaan kuusipeura on kotoisin Välimeren ympäristöstä, mutta sitä on suosittuna metsästyseläimenä istutettu eri puolille Eurooppaa aikojen saatossa. Suomessa kuusipeuran istutuksia on tehty 1930-luvulta alkaen eri puolilla Etelä-Suomea, mutta elinvoimaisia kantoja on lähinnä vain Hyvinkään länsipuolella Kytäjän ympäristössä ja Inkoon saaristossa.

Kuusipeura muistuttaa paljon valkohäntäpeuraa. Kuusipeuran häntä on kuitenkin lyhyempi ja peräpeilin valkea alue suppeahko. Kuusipeura on hieman lyhyempi ja pienempi kuin keskimääräinen aikuinen valkohäntäpeura. Kuusipeuran pää on myös lyhyempi sekä kuono leveämpi ja vähemmän siro kuin valkohäntäpeuralla. Sarvellisten urosten tunnistamista helpottaa se, että kuusipeuraurosten sarvet ovat latvoistaan lapiomaisemmat kuin valkohäntäpeuraurosten sarvet.

Kuusipeuran sarvet tippuvat vasta toukokuussa, joten kuusipeurauros on kevättalvella ainoa sarvipäinen hirvieläimemme. Kuusipeurojen väritys vaihtelee paljon ruskean ja harmaan sävyissä. Kuusipeuran ruumiin pituus aikuisena on 130 – 160 cm, hännän pituus 15 – 25 cm ja paino 40 – 120 kiloa. Urokset ovat selvästi suurempia kuin naaraat. Kuusipeura voi elää jopa yli 16 – 17 vuotta.

Kuusipeura suosii lehti- sekä sekametsiä, ja sitä tavataan myös viljelysten lähellä olevissa havumetsissä. Kuusipeura tulee usein viljelyksille ruokailemaan. Hämäräaktiivisena lajina kuusipeura liikkuu pääasiassa ilta- ja yöaikaan. Kuusipeura on laumaeläin, jonka laumaan voi kuulua satakin yksilöä. Kuusipeuran kiima-aika ajoittuu loka-marraskuulle. Kullakin pukilla on oma haareminsa, jota se tarkkaan vartioi. Vasat syntyvät seuraavana vuonna toukokuulta heinäkuulle. Vasoja syntyy 90 %:ssa synnytyksistä vain yksi ja vasa kulkee emän seurassa noin vuoden ajan seuraavaan kevääseen. Vasovat naaraat vetäytyvät laumasta omaan rauhaansa ja myös vanhat urokset tavallisesti elävät yksinään.

Kuusipeuran kesäravinto koostuu heinistä, ruohoista sekä puiden ja pensaiden lehdistä. Syksyllä kuusipeura käyttää varpuja ja pelloilta löytyviä oraita. Talvisin laji mielellään tulee ruokintapaikoille, mutta kuusipeura syö myös luonnosta löytyviä lehtipuiden oksia ja kuorta. Metsästettävän kannan ylläpitäminen oloissamme edellyttänee talviruokintaa. Keväällä kuusipeura syö jälleen mieluusti pelloilta löytämiään oraita.