Naali
Petoeläinten (Carnivora) lahkon koiraeläinten (Canidae) heimoon kuuluvaa naalia tavataan nykyään hyvin harvinaisena pohjoisimman Ylä-Lapin tunturiylängöillä. Vielä 1800-luvulla oli huomattavan yleinen tunturialueilla ja yksittäisiä harhailevia naaleja tavattiin kaukana Etelä-Suomessa Suomenlahden saaristossa asti. Sittemmin 1800-luvun lopussa virinnyt ammattimainen turkismetsästys vei Fennoskandian naalikannan sukupuuton partaalle.
Suomessa naali rauhoitettiin v. 1940 kannan rippeiden säästämiseksi, mutta naalikanta ei ole toipunut enää ennalleen. Mahdollisina syinä naalikannan toipumattomuuteen pidetään ravintokilpailussa naalin päihittävän ketun yleistymistä ja toisaalta luonnosta löytyvien haaskojen harvinaistumista, kun varsinkin poronhoitoalueen suurpetokannat on metsästetty vähiin.
Naali on olemukseltaan jossain määrin kettua muistuttava, mutta huomattavasti kettua pienempi laji. Aikuiset naalit ovat tavallisesti 50 –65 cm pitkiä ja painavat 3 – 8 kiloa. Hännän pituus on 30 – 35 cm. Naalin korvat ovat pienemmät ja pyöreäkärkisemmät kuin ketulla. Kesällä naali on yleisväriltään tummanharmaa tai tummanruskea, talviturkissaan naali on kokovalkoinen.
Naali on hämäräaktiivinen laji, mutta sen näkee liikkeellä joskus myös päivisin. Naali on utelias ja sosiaalinen, samassa luolastossa voi elää useita naalipareja. Hyvällä ruoka-apajallakaan ei yleensä tule tappeluita, vaan naalit syövät rauhassa rinnatusten. Taitavana kiipeilijänä naali liikkuu sujuvasti kalliojyrkänteillä. Naali on yksiavioinen ja sen kiima on kevättalvella.
Pennut syntyvät noin 7 viikon kantoajan jälkeen touko-kesäkuussa pesään, joka on kaivettu onkalo hiekkaisessa maaperässä tai luonnononkalo louhikossa. Pentueen koko vaihtelee 2 – 12 pentuun ravintotilanteesta riippuen. Jos tarjolla on paljon ravintoa, naalinaaras voi saada syyskesällä toisenkin pentueen samana vuonna. Emot tuovat pesällä pysyville poikasille ruokaa suunnilleen elokuuhun asti, jonka jälkeen pennut alkavat seurailla vanhempiaan saalistusretkille ja itsekin opettelevat löytämään ravintoa. Naali elää parhaimmillaan 15-vuotiaaksi.
Naalin pääasiallista saalista ovat pienjyrsijät, myyrät ja sopulit. Naalikannan kehitys seuraa pääravintokohteiden jaksollista kannanvaihtelua, myyräkantojen romahtaessa myös naalikanta pienenee ravintopulan seurauksena. Jyrsijöiden ohessa tiedetään naalien silloin tällöin nappaavan lintuja ja erityisesti niiden poikasia, kookkaita selkärangattomia ja jopa kaloja. Myös raadoilla naali voi ruokailla, jos sellainen eteen sattuu. Jos haaskalle osuu naalin kanssa samaan aikaan vahvempi kettu, naali joutuu auttamatta väistymään.