Orava
Oravat muodostavat jyrsijöiden lahkossa oman heimonsa, johon kuuluu yli kaksisataa lajia. Niiden joukossa on murmeleita, preeriakoiria, liito-oravia, joita elää kaikkialla muualla maailmassa paitsi etelämantereella. Suomessa lajeista esiintyy vain orava ja liito-orava. Suomessa tuttu oravalaji ilmaantui Länsi-Eurooppaan varsin myöhään, noin kolme miljoonaa vuotta sitten johtuen jääkausista. Kylmä ilmasto suosi ruohomaita muttei tarpeeksi metsiä, jotka puolestaan ovat oravalle välttämättömiä. Orava on palearktinen laji, joka levisi mantereen länsiosaan vasta ennen viimeistä jääkautta, kun ruohokasvillisuus teki tilaa metsille. Oravat selviytyivät jääkaudesta pakenemalla mantereen eteläosan metsäaluille, joilta ne siirtyivät yhä pohjoisemmaksi jään sulaessa.
Vaikka orava voi asustaa kaikenlaisissa metsissä, valtaosan ravinnostaan se saa havupuista. Kuusen ja männyn siemenet ovat sen tärkeintä ruokaa, joten käpysato vaikuttaa voimakkaasti oravakannan kokoon. Ruokavalio ei rajoitu kuitenkaan pelkästään käpyihin tai siemeniin, vaan se käyttää hyväkseen vuodenajoista riippuen hyvinkin vaihtelevaa ravintoa: silmuja, oksia, kuorta, puiden mahlaa, hyönteisiä, toukkia, lintujen munia, linnunpoikasia, marjoja, pähkinöitä, hedelmiä sekä sieniä. Orava haeskelee usein ravintoaan myös maasta. Kun ravintoa on riittävästi saatavilla. oravalla on tapana varastoida sitä kulkureittinsä varrelle Ruuan piilottelu on sattumanvaraista, eikä orava aina muista piilopaikkoja, toisin kuin yleisesti luullaan.
Oravat elävät yksinään keskimäärin 2-5 hehtaarin kokoisella alueella. Uros ja naaras saattavat asustaa samalla reviirillä, mutta useimmin uroksen elinpiiri on laajempi kuin naaraan. Ravinnon saatavuus vaikuttaa elinpiirin kokoon, eli kun ravintoa on riittävästi elinalue on pienempi. Lehtimetsien asukeilla on selkeästi suurempi alue kuin havu- tai sekametsissä asuvilla oravilla. Oravan tiheys vaihtelee vuodesta toiseen, ja suurin syy on ravinnon määrän heilahtelut, erityisesti kuusen siemensato. Melko hyvien siemensatojen väli on yleensä kolme vuotta ja todella hyvine neljä, viisi vuotta.
Oravalla on yksi tai useampia risuista rakennettuja pesiä. Tosin se saattaa vallata myös käytettyjä pesiä, kuten variksenpesiä tai puunkoloja ja pönttöjä. Oravan rakentama pesä on pallomainen ja sijainti on korkealla puussa, tiiviisti puunrunkoa vasten. Pesän koko vaihtelee ja sen halkaisija saattaa olla jopa 50 senttiä. Orava rakentaa itselleen hyvin lämpöeristetyn pesän, mikä onkin tarpeen kylmiltä säiltä suojautuessaan, jolloin se saattaa viettää siinä useitakin päiviä peräkkäin. Joidenkin mittausten mukaan pesässä saattaisi olla jopa 20 lämpöastetta kun ulkona on 20 pakkasastetta.
Lisääntymiskausi alkaa helmikuussa, ja orava voi hedelmöittyä vain parin päivän aikana. Tällöin naaras jättää alueelleen hajujälkiä, ja siitä saattaa kiinnostua useampikin uros yhtä aikaa. Urokset ryhtyvät kilpailemaan, mikä saattaa johtaa tappeluun. Kiima-aikana oravapariskunta saattaa asustaa samassa pesässä, mutta vain lyhyen aikaa. Naaras jää hoitamaan poikasia yksin, joita syntyy kerrallaan 1-12 (tavallisimmin 3-6). oravapoikasen silmät aukeavat vasta kuukauden ikäisenä, ja pari viikkoa tämän jälkeen emo lopettaa imettämisen. Vieroittaminen tapahtuu noin kahden kuukauden ikäisenä, jolloin poikaset lähtevät pesästään etsimään omaa elinaluettaan. Hyvinä ravintovuosina naaras voi synnyttää toisenkin poikueen., joka syntyy kesäkuun tienoilla ja vieroittuu syyskuussa, jolloin ravintoa on runsaasti tarjolla.