Uskonnon ja kulttuurin merkitys ravinnossa
Ruoka yhdistää ja erottaa ihmisiä. Oman ryhmän ja kulttuurin itsestään selvinä pitämät sallitut ja kielletyt ruoat ovat toisille usein käsittämättömiä. Jotain eläintä voidaan pitää niin saastaisena tai pyhänä, että sen syöminen on kiellettyä. Toisaalta eläin voi olla tavalla tai toisella niin pyhä ja ihmiselle läheinen, että sitä ei haluta syödä.
Sika
Sianlihaa pidetään mm. islaminuskossa ja juutalaisuudessa kiellettynä ravintona. Käsitys perustuu Lähi-Idän kulttureihin, joista se on siirtynyt tuolla alueella syntyneisiin uskontoihin. Koraanin mukaan sianlihan syöminen tekee ihmisestäkin ”sikamaisen”: ahneen ja laiskan. Juutalaisilla on monia muitakin kiellettyjä ruokia, joiden taustalla on ajatus kunkin eläimen epäpuhtaudesta.
Muslimeille on tärkeää, että ravinnoksi sallittukin eläin on teurastettu oikein: tällainen liha on nimeltään halal. Juutalaisten sallittu ruoka on kosher ; ollakseen kosher ruoka on pitänyt myös valmistaa tiettyjen puhtaussääntöjen mukaan.
Veri
Myös kristittyjen Raamattu kieltää sianlihan syönnin, mutta kristityt eivät enää pidä tätä kieltoa velvoittavana. Sen sijaan kristinuskoon pohjaavat uskonnolliset liikkeet voivat pitää veriruokia kiellettyinä, kuten verensiirtojakin. Raamattu kehottaa välttämään verta, ja tämä on ulotettu koskemaan myös ravintoa.
Veren käyttö ravintona vaatiikin sen huolellista käsittelyä, mikä Raamatun syntyaikoina on ollut vaikeaa. Samaa voidaan sanoa sianlihasta, mutta hygienian paraneminen ei ole muuttanut uskonnollisia käsityksiä siitä, mikä on oikeauskoiselle soveliasta ravintoa.
Lehmä
Lehmä on hindulaisuudessa pyhä eläin, jota ei sen vuoksi saa tappaa eikä syödä. Lehmän maitoa voidaan kuitenkin käyttää ravinnossa, ja lehmänlantaa käytetään myös poltto- ja rakennusaineena.
Lemmikkieläimet ja tunteet
Kristityillä, ja yleensä länsimaisessa kulttuurissa on hyvin vähän varsinaisia ruokakieltoja. Sen sijaan kulttuurista nousee käsityksiä siitä, mitä eläimiä ei voida käyttää ravinnoksi. Monet tutut lemmikkieläimet ovat ihmisille vastenmielisiä ravintona. Esim. Aasiassa herkkuna pidetty koiranliha herättää länsimaisissa ihmisissä voimakkaita kielteisiä tunteita.
Luontoon yleensä liitetyt tunteet estävät joidenkin seutujen ihmisiä syömästä tiettyjä eläimiä. Pääskynen on Välimeren maissa tunnettu ravintoeläin, mutta pohjoismaisille ihmisille se on kesän symboli ja sellaisena joskus lähes pyhä. Samoin karhunliha voi herättää ihmisissä ajatuksia herttaisesta nallekarhusta, ja porosta tulee mieleen Petteri Punakuono.