Mikä on raskausdiabetes?
Raskausaikana odottavan äidin sokeriarvoja seurataan jokaisessa rutiinitarkastuksessa äitiysneuvolassa virtsakokein. Jos sokeriarvojen huomataan tarkastuksissa olevan koholla, se voi olla hyvinkin merkki raskauden aikaisesta diabeteksesta. Raskausdiabetes on sokeriaineenvaihdunnan häiriö, jonka ensimmäiset merkit havaitaan raskauden kuluessa. Raskausdiabetes diagnosoidaan tavallisesti 28-28 raskausviikolla tehtävällä sokerirasituskokeella, joka kestää 2 tuntia.
Kenelle sokerirasituskoe sitten yleensä tehdään? Aikaisemmin kohonneita sokeriarvoja on pidetty sukurasitteena, mutta se ei ole nykyisin yksinomaan syy seurantaan. Ainakin sellaisia odottavia äitejä, joiden virtsanäytteessä sokeria löydetään toistuvasti – yleensä kaksi tai kolme peräkkäistä kertaa - suositellaan menemään rasituskokeeseen. Yleensä myös yli 40 vuotta täyttäneille rasituskoe on suositeltava. Samoin äideille, joiden aikaisempi lapsi on painanut syntyessään yli 4500 grammaa tai jos tarkastuksissa sikiö on arvioitu tämänhetkisessä raskaudessa poikkeuksellisen suurikokoiseksi. Ylipainoiset äidit luetaan tavallisesti niin ikään riskiryhmään kuuluviksi.
Kuinka raskausdiabeteksen voi pitää kurissa?
Liikunnalla on suotuisa vaikutus raskausdiabeteksen hoidossa. Liikunta nimittäin laskee verensokeria. On siis erittäin suositeltavaa ottaa liikunta päivittäiseksi tavaksi ohjelmaansa. Reipas kävely, uinti, pyöräily ja rauhallinen voimistelu ovat hyviä liikuntalajeja. Myöskään hyötyliikunnan voimaa ei kannata aliarvioida. Rappusten kiipeäminen kannattaa siis hissin käyttämisen sijaan. Tässäkin on tietysti muistettava kohtuus, kuten monessa muissakin raskauden aikaisessa asiassa. Odottavan on liikuttava oman kunnon sallimissa rajoissa.
Raskausdiabeteksen haittoihin kuuluu muun muassa se, että sikiö saattaa kasvaa liikaa. Painontarkkailu on siis keskeisessä osassa ja raskaana olevan onkin syytä tarkistaa huolellisesti omaa ruokavaliotaan. Sopivalla ruokavaliolla ja riittävällä liikunnalla raskausdiabetes saadaankin yleensä pysymään kurissa koko raskausajan. Joissakin tapauksessa joudutaan turvautumaan ehkä myös insuliinihoitoihin.
Millainen sitten on raskausdiabeetikon hyvä ruokavalio? Se on hyvin samanlainen kuin muidenkin raskaana olevien äitien. Monipuolinen ja ravitseva ruoka sisältää niin viljatuotteita, kasviksia, perunaa, hedelmiä ja marjoja sekä vähärasvaisia maitotuotteita, lihaa, kalaa ja kanaa. Raskausdiabeetikon on myös tarkkailtava syömänsä ruuan määrää, jotta paino pysyisi sopivissa rajoissa. Ateriarytmin säännöllisyys, vähäinen rasvan ja sokerin käyttö sekä runsas kuitujen suosiminen luovat hyvän perustan tasapainoisiin ruokatottumuksiin.
Raskausdiabeetikon synnytys ja sen jälkeinen aika
Raskausdiabeteksellä ei ole vaikutusta odottavan äidin synnytystapaan. Jos mitään muuten poikkeavaa ei raskaudenkulussa ilmene, tapahtuu synnytys yleisimmin alateitse. Synnytyksen jälkeen vauvan sokeriarvoja seurataan yleensä vuorokausi tai kaksi ensimmäistä vuorokautta, koska sokeritasapaino on tärkeä myös vauvan osalta. Noiden kahden vuorokauden aikana vauvan ruokintaan on syytä kiinnittää erityishuomiota ja imetyksen ohella saatetaan tarvita myös mahdollisesti lisäruokaa, eli äidinmaidonkorviketta
Veren sokeritaso normalisoituu tavallisesti synnytyksen jälkeen. Noin puoli vuotta synnytyksen jälkeen on kuitenkin suositeltavaa tarkistuttaa ensimmäistä kertaa omat sokeriarvonsa, jos on raskausaikana kärsinyt korkeista sokeriarvoista. Jo kolmisen kuukautta synnytyksen jälkeen verensokeriarvot voi tarkistaa niin sanotusti kotiseurannalla. Jos odottava äiti on kärsinyt raskausaikanaan diabeteksesta, on hänellä varsin suuri riski sairastus diabetekseen myös raskauden jälkeen. Riskien minimoimiseksi äidin olisi hyvä päästä takaisin normaalipainoonsa viimeistään imetysajan päätyttyä. Verensokerimittaukset ovat suositeltavia kerran vuodessa raskauden jälkeen.
Raskausdiabetestapaukset Suomessa ovat viime vuosien saatossa kasvaneet. Sanotaan, että noin 7 % raskaana olevista saa diabeteksen riesakseen. Sokerinsietokyky huononee raskaushormonien vaikutuksesta ja samoin insuliinieritys voimistuu. Koska verensokeri menee istukan lävitse sikiöön, onkin aivan selvää, että sikiön kasvu voimistuu huomattavasti ja suurikokoisuus aiheuttaa taas omia ongelmiaan. Raskaus saatetaan joissakin tapauksissa joutua käynnistämään ennen aikojaan, ettei sikiö kasvaisi liian suureksi tai sitten vauva voi olla altis erilaisille synnytysvaurioille, jos hän on jo hyvin suurikokoinen.