Haaveita ja harhoja - hengissäkin pitäisi selvitä
Laatu ja turvallisuus
Hevosurheilu voi olla monista syistä hyvin vaarallista ja siksi on erittäin tärkeää käyttää laadukkaita, hevoselle sopivia ja käyttötarkoitukseensa soveltuvia varusteita. Markkinoilla on laidasta laitaan heikkolaatuisia ja sopimattomia tavaroita. Tiedon puutteen ja rajallisten taloudellisten resurssien vuoksi aina ei osata hankkia juuri sitä tarpeellisinta ja riittävän laadukkaana. Kuolainten kohdalla ei kannata säästää etenkään siksi, että niiden kulumista ja väsymistä on vaikeampi tarkkailla kuin muiden varusteiden ja siksi, että mistään muusta varusterikosta ei seuraa niin välitöntä vaaraa kuin kuolainten katkeamisesta.
Hevosten kanssa tule pyrkiä hyvällä ennakoinnilla siihen, että tilanteet ovat aina hallinnassa - tai ainakin nopeasti palautettavissa hallintaan. Kuolain on vain yksi osa turvallisuutta ja sen lisäämistä.
Mihin kuolainta käytetään?
Kuolainten tarkoitus on toimia ratsastajan ja hevosen keskinäisen viestinnän välittäjänä. Karkeasti voitaisiin sanoa, että kuolaimen tarkoitus on toimia jarruna ja ohjauksen välineenä. Lisäksi kuolaimen avulla kerätään takajalkojen työntövoimaa hevosen alle niin, että se alkaa koota itseään.
Hevosen koulutuksen päämääränä on saada että hevonen kuuntelisi tarkkaavaisesti ratsastajan istuntaa ja apujenkäyttöä niin, että kuolaimella vain tarjottaisiin hevoselle tuntumaa.
Ratsastajat eivät ole täydellisiä, hevoset eivät ole täydellisiä (yleensä ihmisten vuoksi) eivätkä olosuhteetkaan ole yleensä täydellisiä, Siksi kannattaakin opettaa hevonen myös ohjilla tapahtuvaan ratsastamiseen, eikä luottaa siihen että hevonen on aina hallittavissa esimerkiksi pelkällä istunnalla. Silloin normaalitilanteissa voidaan ratsastaa normaalisti ja kriisitilanteessa on vielä ässä hihassa jäljellä.
Harhaa vai haaveilua
Hevosiin, varusteisiin ja kuolaimiin liittyy paljon harhauskomuksia. Kuolaimille usein asetetaan epärealistisia odotuksia ja unohdetaan kokonaan että, monet muutkin seikat vaikuttavat ratsastukselliseen lopputulokseen ja yleensä paljon enemmän.
Kaikki kuolaimet eivät vaikuta kaikkien hevosten suussa samalla tavoin johtuen rakenteellisista eroista. Kuolaimelle ratsastus on ylikorostunut ja monessa tapauksessa muuttunut kuolaimen taakse ratsastukseksi. Kuolaimen takana kulkiessaan hevonen ei kykene maksimaaliseen suoritukseen – hevosen alistunut heikkous saa monen ratsastajan tuntemaan olonsa turvalliseksi. Suorituspainotteinen kulttuuri korostaa myös liiaksi sitä, että se miltä näyttää on parempi kuin se miltä tuntuu.
Absoluuttiset totuudet ja mustavalkoinen tapa nähdä ja ajatella asioita, ovat suurimpia harhaanjohtajia. Kaikessa hevosen ja ihmisen välisessä kommunikoinnissa on kyseessä tunne siitä miltä toisesta tuntuu. Tunne ei ole absoluuttinen asia vaan se on suhteellinen olotila. Kuolaimista on todennäköisesti niiden keksimisestä saakka kerrottu totuuksia. Parhaat ratkaisut löytyvät kuhinkin tilanteeseen kokeilemalla eri vaihtoehtoja eikä sokeasti uskomalla absoluuttisten totuuksien julistajiin.