Nuoren naisen kasvua äidiksi
Tammi 2005
Esikoiskirjailija Pauliina Susi kirjoittaa kolmekymppisestä Minnasta. Minnalla on kolme projektia: gradunteko, talonrakennus ja vauva. Minna katsoo tulevaisuuteen, miten hänellä on vuoden päästä tuore tutkinto, nousujohteinen ura, päiväkoti-ikäinen lapsi ja kaunis lapsiperheen koti. Unelmien saavuttaminen on kuitenkin työlästä eikä lopputuloskaan välttämättä niin upea kuin mielikuvissa.
Kirjailija kuvaa Minnan ahdistusta syntymättömästä lapsestaan. Pelkoa siitä, että lapsi kuolee kohtuun. Minna on suorasukainen nuori nainen, joka kuvittelee vähän väliä tappaneensa lapsen omaan kohtuunsa omantunnon tuskissaan ja syyllisyyden tunnoissaan. Kapakassa vietetty ilta päättyy nolosti, kun terveydenhoitaja alkaa kysellä päihteiden käytöstä odotusaikana. Minna on kuitenkin juonut vain yhden siiderin eikä itse edes polta.
Kun vauva syntyy, ei alakaan ruusunpunainen elämä vaan ihan tavallinen arki. Vauva vie voimat ja Minnaa väsyttää, gradu ei edisty vaikka vauva nukkuu. Mies Harri saa osansa Minnan ahdistuksesta ja parisuhdekin mättää, vaikka yhteinen projekti, talonrakennus, on vielä kesken. Mies rakentaa taloa kaikki vapaahetkensä. Minna jää yksin hoitamaan vauvaa. Vauva inisee, vaatii ja Minna alkaa nähdä unia, joissa tappaa lapsensa. Neuvolatäti ei reagoi, vaikka Minna kertoo huolensa, sanoo taikasanat: väsyttää ja masentaa.
Minna menee graduseminaariin ja kokee olevansa kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Synnyttäneenä äitinä ei oikein sovi opiskelijajoukkoon eikä seminaarin miesvetäjä tunne sympatiaa nuorta äitiä kohtaan. Ystäväpiirikin tuntuu vieraalta eikä äiti-lapsipiirikään tunnu omalta.
Minna on ylitunnollinen äiti, joka milloin pelkää palelluttaneensa vauvansa, milloin tukahduttaneen kuumuuteen liioissa tamineissa vaunuissa. Minna yrittää sitkeästi pitää kiinni kalenteristaan, opiskeluistaan mutta vauva vie lopulta voiton. Pikkuhiljaa Minna löytää kadonneen energiansa takaisin ja nauttii vauvan kanssa olosta.
Pauliina Susi kuvaa hyvin nuoren naisen kasvua äidiksi – ja erityisesti tätä kasvua vastaan rimpuilemista. Äidiksi ei synnytä yhdessä yössä. Äitiyden myötä elämä muuttuu pysyvästi, on muodostettava uudenlaiset suhteet omiin vanhempiin ja ystäviin. Parisuhdekaan ei ole ennallaan, on löydettävä uusi suhde myös omaan mieheen. Akateemisen naisen on myös vaikea löytää paikkaansa muiden äitien joukossa. Perinteinen pullantuoksuinen kotiäitiys kun ei riitä.Minna on kuvaus itsekeskeisestä, itsesäälissä rypevästä naisesta, jolla on asiat kuitenkin pohjimmiltaan ihan hyvin. Kasvukuvaus kirja on juuri siinä, että Minna itsekin näkee omien ongelmiensa perimmäisen naurettavuuden. Minna pingottaa ja syyllistää itseään ihan turhaan, kun onni on läsnä tässä hetkessä, ajassa, pienen pojan hymyssä, takkatulen loimussa.