Paluu synnyinseudulle

Joel Lehtonen julkaisi Mataleenan vuonna 1905. Nuori kirjailijanalku kulki ihailemansa kirjailija Volter Kilven jalanjälkiä ja omaksui 1900-luvun alun uuden kirjallisen suuntauksen, symbolismin. Mataleena edustaa symbolismia Lehtosen muun varhaistuotannon tapaan ja sisältää paljon symboliikkaa. Esimerkiksi teoksen päähenkilöä verrataan jatkuvasti kukkaan, joka on hyvin feminiini symboli. Teoksen alaotsikko on Laulu synnyinseudulle. Mataleena on tarina pojasta, joka palaa vuosien poissaolon jälkeen synnyinseudulleen selvittämään sekä omaa että biologisen äitinsä tarinaa. Hän viettää kesän tutulla maaseudulla ja käy tapaamassa veljeään ja äitiään. Syksyn tullen hän lähtee taas pois. Temaattisella tasolla teos on myös tarina taiteilijahahmon synnystä ja juurista.

Päähenkilö toimii teoksessa kertojana, ja tapahtumat liikkuvat suurimmaksi osaksi hänen omissa ajatuksissaan. Poika muistelee omia aiempia vaiheitaan ja kaikki tapahtumat esitetään hänen näkökulmastaan. Kerronnassa on paljon tajunnanvirtaa, ja virkkeet ovat paikoin hyvin pitkiä. Tekstissä on myös näynomaisia katkelmia, joissa reaalitodellisuuden kuvaaminen hylätään täysin. Näissä näyissä esiintyy kaikenlaisia satu- ja paholaisolentoja. Lukijan on paikoin hyvin vaikeaa päättää, onko kyseessä päähenkilön omat kuvitelmat vai teoksen todellisuus. Pohdinnan tekee vielä vaikeammaksi se, että päähenkilöllä on taipumuksia mielisairauteen.

Kertojapäähenkilön uskottavuutta syö myös hänen erikoinen arvomaailmansa. Hänet on riistetty oikealta äidiltään pian syntymänsä jälkeen ja hän on kasvanut muun muassa ottopoikana pappilassa. Nuoruusvuosiaan ja opintietään poika muistelee katkeruudella ja halveksunnalla. Hänestä kaikki oppi ja koulutus on ollut turhaa, ja hän on iloinen unohtaessaan oppimansa. Hän tuntee vihaa kirkkoa ja uskonnollisuutta kohtaan ja kaihtaa järjestystä. Kuolema, rappio ja hulluus ovat hänen ihailunsa kohteita.

Mataleenan naishahmot ovat erityisen mielenkiintoisia. Niissä yhdistyvät hyvyys ja pahuus, pyhyys ja eroottisuus, ideaali ja materia. Teoksessa esiintyy erityisesti kaksi naishahmoa: nimihenkilö, pojan biologinen äiti Mataleena sekä myyttinen Metsän Ihme. Mataleena on elänyt villin nuoruuden ja joutunut kyläyhteisön halveksimaksi saatuaan aviottoman lapsen. Poika tapaa mielisairaaksi tulleen äitinsä köyhyydessä ja hourailevana, mutta näkee hänet kauniina ja pyhimysmäisenä. Kertojapäähenkilön toinen eräänlainen äitihahmo on Metsän ihme, fantasiaolento, joka samalla toimii syntyvän taiteilijan seksuaalisena muusahahmona.